Retki alkoi Untamalan valtakunnallisesti arvokkaalta perinnemaisemalta, jossa minut yllätti tuttavalliset maisemanhoitajat. He ovatkin tänä vuonna myöhään töissä!
Keltasarvikat loistivat monen kannon juurella.
Ja tässä patsastelee "valojalkahiippo". Mikä lie oikeasti?
Täältä nousee purppuravalmuska.
Hallavahakkaatkin olivat löytäneen tiensä niitylle.
Nämä sinerrykset ovat todennäköisesti viherkaulussieniä.
Ja Untamalan harjulla edelleen...vähän sivummalta pikku kedolta löytyi lisää kauniita vahakkaita...tässä neidonvahakas.
Ja neidonvahakkaan takaa mulle moikkas tämmönen tyyppi :)
Kirkkaita värejä tarjosivat nämä keltavahakkaat...
...kartiovahakkaat...ehkä...?
...ja Vasikkahankaan niityllä mönjävahakkaat. Oli kyllä hurjan hienoja väriläiskiä syksyisellä niityllä nämä vahakkaat!
Vasikkahankaan laitumelta löytyi myös oranssinuijakas.
Nämä hassut haivenet haavanlehdellä kuuluvat satunnaisesti bongattaville rihmanuijakkaille.
Sinipunahiippo - sanoivat sieniviisaat...
Ja tämä pienoismaisema pitää sisällään paranvoita (puolukkapuuronväriset pallerot) sekä Trichia decipiens-lajista limasientä.
Aholeinikki oli varautunut tulevaan talveen karvaisella hupulla...
Tosin tämä kerrottukukkainen leinikki paistatteli päivää tyytyväisen näköisenä viileän syysaamun auringossa.
Kangasajuruohokaan ei ollut ihan vuodenajasta perillä...
Sitten vielä makupalaksi muutama maisema Untamalasta:
Raulan entistä laidunniittyä hoidetaan nykyisin niittämällä...
...ja maisemat olivat myöhäissyksyllä syötävän kauniit!
Sitten vielä "pakollinen" kirkkokuva Untamalasta.
Ja jos hyvin käy, kiviaidan edusta täyttyy ensi vuonna jänönapilasta!
Kommentit