perjantai, 25. helmikuu 2022

Lontoon niitylle Poriin hoitotukea

Hei !
 
Tua noi mahtava juttu. Perinnemaisemayhdistys sai rahoitusta järjestö-Helmestä Porin Reposaaren Lontoon niityn hoitoon kahdeksi vuodeksi. Kohteen kehitystä tulee olemaan ilo seurata.
 
Järjestöhelmen hakua testattiin samalla ja sehän oli varsin mutkaton prosessi: suunnitelman se vaati, josta osa kuvana.
Kolmen kopla Iiro Ikonen, Jusa Saralehto ja Tero Aaltonen muodostavat talkoojoukon kovan ytimen joka hoitaa mielellään myös kohteen esittelyä.
 
Lisäksi saimme sponsorirahoitusta tähän arvokkaaseen työhön 400 euroa Porin Energialta. @porienergia
 
274853517_2084858435021353_9080439792639274712232_2084859711687892_4837689239489PoriEnergiaSmallLOGO.jpg
 
Sieppaa.jpg

perjantai, 21. elokuu 2020

Perinnemaisemien perhosista

Perinnemaisemien perhosten inventoinnista ja hoidosta /Iiro Ikonen 16.08.2020

Perinnemaisemien hoidon taantuminen on merkittävästi vaikuttanut kasvilajimuutosten ohella myös hyönteis- ja lintulajistoon. Hoidettuja perinnemaisemia on tällä hetkellä 30 000 hehtaaria, kun 1800-luvun lopussa - ennen keinolannoitusten valtakauden alkua - lähes kaikki asutusten välittömässä läheisyydessä ollut maisema totteli karjaa tai viikatetta.

Muutokset maatalousympäristössä ovat vaikuttaneet eniten niihin perhoslajeihin, jotka ovat ravintokasvispesialisteja ja tarvitsevat avointa paahteista elinympäristöä. Lukuisia lajeja on kohdannut vähittäinen paikallinen sukupuutto niiden elinympäristöjen kasvaessa umpeen ja isäntäkasvien vähentyessä. Monille lajeille ravintokasvin esiintymisen lisäksi elinympäristön hoidon laatu on tärkeä tekijä. Pelkkä kangasajuruohon esiintyminen ei kaikille sillä eläville perhoslajeille riitä vaan tarvitaan täysin avointa ja laajaa paahteista elinympäristöä, jota häiritään välillä tallaamalla tai laiduntamalla. Muurahaissinisiiven lisääntyminen Pohjois-Euroopassa vaatii avoimella hiekka- ja heinämailla elävää Myrmica sabuleti -muurahaista.

Hoidon suunnittelun kannalta on tärkeää kartoittaa inventoinneissa myös perhosten kannalta arvokkaimmat alueet. Perinnemaisemainventoinneissa ei ole mahdollisuuksia inventoida kattavasti muita perhosia kuin inventointiaikaan lentäviä päiväperhosia. Joidenkin perinnemaisemien uhanalaisten lajien miinojen, toukkapussien ja lehtikääreiden tunnistamista voisi opetella: niitä on hauska löytää ja lajitarkastus sujuu usein salamannopeasti facebookin perhosryhmissä.

ahopukki.jpg

Pukinjuurella elävät uhanalaiset ketolattakoi ja aholattakoi tunnistaa toukkien tavasta kääriä ahopukinjuuren lehteä.

Perhoslajiston kannalta tärkeistä ravintokasveista merkitään ylös niiden esiintyminen ja määrällinen tieto niin, että voidaan arvioida niihin sidonnaisten, kohdelajeiksi valittujen perhoslajien esiintymismahdollisuuksista. Tämän jälkeen voidaan perhosselvityksiä suunnata kaikkein potentiaalisimpiin kohteisiin.  Huomionarvoisia ravintokasveja, joilla elää uhanalaista lajistoa ovat mm. kangasajuruoho, ketomaruna, mali, ketoneilikka, mäkitervakko, isomaksaruoho, kaunokit, matarat, pukinjuuri ja suolaheinät.

Suomen Perhostutkijain Seura ja Kaakkois-Suomen ELY-keskus ovat edistäneet nettiportaalia, jonka kautta voi hakea ELY-keskuksittain tiedot uhanalaisille perhosille tärkeistä ravintokasveista https://www.mkmonitoimi.fi/web/kasely/

 

coleophora.jpg

Pussikoiden syömäjälkiä ja pusseja ketomarunalla ja ahdekaunokilla

Hoidossa tulee pyrkiä suuriin aluekokonaisuuksiin, jossa eri perinnemaisematyyppejä olisi saman laidunkokonaisuuden sisällä. Vaihtelevaa hoitopainetta, mosaiikkimaisuutta ja ”hallittua hoitamattomuutta” tulee suuremmille alueille aina luontaisestikin. Myös lajihoitoon liittyvää rotaatiota on helpompi suunnitella.  Hoitoa suunniteltaessa on tärkeää tietää mitä kasvin osia perhonen käyttää eri vaiheissaan (lehdet, juuri, kukinto, varsi). Perhonen voi hyödyntää myös eri kasveja eri elinvaiheissaan. Mesikasvit ovat imagovaiheessa tärkeitä mm. kaunokit, voikukka, kurjenpolvet yms.

kollaasi.jpg

Päiväperhosten loistoa perinnemaisemilla.  Virnasinisiippi, helmihopeatäplä , punemittari ja pikkuapollo.

Haasteita asettaa se, että mitä pienempi on perhosten kannalta arvokas alue, sitä tärkeämpää on hoitaa sitä vaihtelevasti mm. mesikasveja ja toukkien ravintokasveja jättäen (hoito määrävuosin, hoitoalueen vaihto, laidun- tai niittorotaatio). Pienien lajistollisesti arvokkaiden perhosketojen osalta hoito tulisikin toteuttaa räätälöidyn hoitourakoinnin avulla (hoitourakointipaketit). Tähän avautuu kenties mahdollisuus tulevassa kansallisessa perinnemaisemien tukijärjestelmässä.

TIETOISKU

Suomessa tavataan yli 2 600 perhoslajia. Päiväperhoslajeja on 122.

  • Suomen vakiintuneista perhoslajeista 421 (17,8 %) arvioitiin uhanalaisiksi.
  • Perinneympäristöt ja muut ihmisen muuttamat elinympäristöt ovat ensisijainen elinympäristö noin puolelle kaikista uhanalaisista perhosista

 

 

 

 

maanantai, 15. elokuu 2011

Notkojen niittäjäiset

Aurinkoisena elokuun sunnuntaina järjestettiin jälleen niittytutkimusruutujen niitto Someron ja Kiikalan jyrkkääkin jyrkemmillä rinneniityillä. Laskeskelimme, että taitaa olla kohta 10. vuosi kun ruutuja on niitelty. Asia pitää vielä tarkistaa, mikäli ensi vuosi on 10:s niittovuosi, täytyy sitä sitten juhlistaa isomman väkijoukon ja pidemmän Piilopellolla oleilun merkeissä. Tällä kertaa paikalla oli 4 ahkeraa talkoilijaa ja apuna mini-Grillo niittokone ja Kimmon kerrankin terävä viikate, joten suoriuduimme kahden tutkimusruudun niitosta ja haravoinnista yhden päivän aikana. Suurkiitos Henna, Ritva ja Iiro! Alla muutama räpsäytys päivän työrupeaman keskeltä. Kuvat: Kimmo Härjämäki

 

Nikkalanojan niityn nurmikaunokki oli entisestään runsastunut. Alueen itäosassa se alkaa olla jo koko niityn valtalaji!

No niin ja nyt päästiin vauhtiin. Iiro pikku-Grillon sarvissa ja Ritva haravan varressa.

Henna taikoo niittymakkaran

 

Parissa tunnissa syntyy jo jälkeä. Nurmi nurin!

Sen jälkeen kaffelle. Jyrkkä mäki hapotti kuitenkin pohkeet kesken matkan :)

Vihdoin perillä! Kahdenlainen kolmikko kaffella.

Nikkalanoja valmis. Pikku-Grillo jätti muutaman nurmikaunokin pystyyn siementämään. Ensi vuonna koko niitty lienee sen peitossa!

Kello 15 paikkeilla alkoi urakkamme Korvenojan laitumilla.

Kostean vuoden takia niitty oli rehevää ja heinä varsin painavaa. Alhallaa pieninä pisteinä työmuurahaiset Henna ja Ritva pressun kanssa.

Huhhu. Hikinen urakka loppusuoralla!

 

lauantai, 6. elokuu 2011

Heinäkuun lopun tunnelmia ja perhoskuvia Virosta

Liikuskelin pari viikkoa heinäkuun lopulla Etelä-Virossa ja Saarenmaalla. Sukujuhlien ja kalareissun ohessa sain kuvailtua vähän perhosiakin ja osuipa muutama harvinaisempikin laji putkeen. Tässä kuvakavalkadi. Kuvat ja tekstit Iiro Ikonen.

Pääsnan kylässä koloradokuoriaisia torjuttiin nappikukasta (pietaryrtti) saatavalla luonnonliemellä.

Pääsnan heinäkuu oli kuuma, +31 astetta. Vohandu joki viilensi ihanasti.

Piusan kuopilla sain hyviä perhoskuvia. Jos ei ole joku värivirhe, niin tässä voisi olla Suomesta hävinnyt juovapunatäplä. Tähän olisi kiva saada joltain asiantuntijalta kommentti.

Lude herkuttelee virnapuntäplällä Piusalla.

Juolukkasinisiipi löytyi hiekkakuopan reunalta.

Ants ja traktorinsa.

Sekä Etelä-Virossa että Saarenmaalla oli häkellyttävän runsaasti ritariperhosia.

Sorven nimen lähellä oli koottu taiteellisia kalkkikivipatsaita. Näitä näkee joka puolella rannikkoalueilla.

Ohdakeperhoset, neitoperhoset ja amiraalit herkuttelivat punalatvan kukkinnoilla.

Saaren Salmen muinaislaivan luurangot olivat vieläkin avoimesti esillä.

Tuhannet lokit, lähinnä kai kala- ja naurulokkeja, kokoontuivat herkuttelemaan alvarien päälle lentomuurahaisilla.

Neitoperhonen Mälan kylästä.

Mälän kylässä illasti suopayrtillä myös mäntykiitäjä.

Vilsandin alvareilla hietaheinäperhonen löysi hikisen käden.

Kuollut näätä.

Loistokultasiiven väriloistoa.

Kottaraiset olivat lehnmän apuna hyönteisten torjunnassa.

Mälassa lensi Suomessa varsin harvinainen täpläpaksupää.

Länsi-Saarenmaalta löytyi pienen hakemisen jälkeen muurahaissinisiipi.

Tässä lentokuva kaverista, sinisiipi on isokokoinen ja helposti tunnistettava laji suurien mustien täplien vuoksi. Laji elää kiekkosarviviholaisen pesässä. Toukka syö viholaisen munia ja koteloita ja muurahaiset saavat vaihtokauppana toukan erittämää makeaa mannaa.

Ohdakeperhonen kangasajuruoholla. Kauniit värit jo kertovat että kyseessä on vastakuoriutunut toisen sukupolven yksilö.

Sinappiperhonen kangasajuruoholla. Lajilla on ollut hyvä vaellusvuosi.

Kävelin merta myöten Muhun saaren pohjoisosan Koinastuun. Välillä jouti kulkemaan autojen peräaalloissa.

Välillä keskellä merta tuli vastaan uhkaavat sonnit.

 

torstai, 7. heinäkuu 2011

Tummaverkkoperhosen kartoitus Satakunnassa jatkuu

Varsinais-Suomen ELY-keskus ja Helsingin Yliopisto järestivät yhteisen tiedotustilaisuuden Merikarvialla. Aiheena oli Satakunnan kesän 2011 tummaverkkoperhoskartoitukset (Melitaea diamina) ja elinalueiden suojelu sekä hoito. Kartoitusta rahoitetaan YM:n uhanalaisrahoista. Helsingin yliopistosta paikalla oli mm. Kalle Meller; Katja Rönkä ja Henna Fabritius ja ELY-keskuksesta minä. Kuvat ja teksti Iiro Ikonen

Kaunokaisen löysi Henna heinäkorrelta taiteilemassa !


 Ventti siivissä. Merkintä-jälleenpyynnissä merkitään perhoset numeroin, jottta niiden siirtymistä elinympäristölaikkujen välillä voidaan tutkia.

Naaras pääsi parempaan syyniin...

.

Tummaverkkoperhonen in focus.Kuvassa Satakunnan kansan kuvaaja ja Merikarvian paikallislehden toimittaja, perhosta käsittelee Katja Rönkä.