Perinnemaisemien perhosten inventoinnista ja hoidosta /Iiro Ikonen 16.08.2020

Perinnemaisemien hoidon taantuminen on merkittävästi vaikuttanut kasvilajimuutosten ohella myös hyönteis- ja lintulajistoon. Hoidettuja perinnemaisemia on tällä hetkellä 30 000 hehtaaria, kun 1800-luvun lopussa - ennen keinolannoitusten valtakauden alkua - lähes kaikki asutusten välittömässä läheisyydessä ollut maisema totteli karjaa tai viikatetta.

Muutokset maatalousympäristössä ovat vaikuttaneet eniten niihin perhoslajeihin, jotka ovat ravintokasvispesialisteja ja tarvitsevat avointa paahteista elinympäristöä. Lukuisia lajeja on kohdannut vähittäinen paikallinen sukupuutto niiden elinympäristöjen kasvaessa umpeen ja isäntäkasvien vähentyessä. Monille lajeille ravintokasvin esiintymisen lisäksi elinympäristön hoidon laatu on tärkeä tekijä. Pelkkä kangasajuruohon esiintyminen ei kaikille sillä eläville perhoslajeille riitä vaan tarvitaan täysin avointa ja laajaa paahteista elinympäristöä, jota häiritään välillä tallaamalla tai laiduntamalla. Muurahaissinisiiven lisääntyminen Pohjois-Euroopassa vaatii avoimella hiekka- ja heinämailla elävää Myrmica sabuleti -muurahaista.

Hoidon suunnittelun kannalta on tärkeää kartoittaa inventoinneissa myös perhosten kannalta arvokkaimmat alueet. Perinnemaisemainventoinneissa ei ole mahdollisuuksia inventoida kattavasti muita perhosia kuin inventointiaikaan lentäviä päiväperhosia. Joidenkin perinnemaisemien uhanalaisten lajien miinojen, toukkapussien ja lehtikääreiden tunnistamista voisi opetella: niitä on hauska löytää ja lajitarkastus sujuu usein salamannopeasti facebookin perhosryhmissä.

ahopukki.jpg

Pukinjuurella elävät uhanalaiset ketolattakoi ja aholattakoi tunnistaa toukkien tavasta kääriä ahopukinjuuren lehteä.

Perhoslajiston kannalta tärkeistä ravintokasveista merkitään ylös niiden esiintyminen ja määrällinen tieto niin, että voidaan arvioida niihin sidonnaisten, kohdelajeiksi valittujen perhoslajien esiintymismahdollisuuksista. Tämän jälkeen voidaan perhosselvityksiä suunnata kaikkein potentiaalisimpiin kohteisiin.  Huomionarvoisia ravintokasveja, joilla elää uhanalaista lajistoa ovat mm. kangasajuruoho, ketomaruna, mali, ketoneilikka, mäkitervakko, isomaksaruoho, kaunokit, matarat, pukinjuuri ja suolaheinät.

Suomen Perhostutkijain Seura ja Kaakkois-Suomen ELY-keskus ovat edistäneet nettiportaalia, jonka kautta voi hakea ELY-keskuksittain tiedot uhanalaisille perhosille tärkeistä ravintokasveista https://www.mkmonitoimi.fi/web/kasely/

 

coleophora.jpg

Pussikoiden syömäjälkiä ja pusseja ketomarunalla ja ahdekaunokilla

Hoidossa tulee pyrkiä suuriin aluekokonaisuuksiin, jossa eri perinnemaisematyyppejä olisi saman laidunkokonaisuuden sisällä. Vaihtelevaa hoitopainetta, mosaiikkimaisuutta ja ”hallittua hoitamattomuutta” tulee suuremmille alueille aina luontaisestikin. Myös lajihoitoon liittyvää rotaatiota on helpompi suunnitella.  Hoitoa suunniteltaessa on tärkeää tietää mitä kasvin osia perhonen käyttää eri vaiheissaan (lehdet, juuri, kukinto, varsi). Perhonen voi hyödyntää myös eri kasveja eri elinvaiheissaan. Mesikasvit ovat imagovaiheessa tärkeitä mm. kaunokit, voikukka, kurjenpolvet yms.

kollaasi.jpg

Päiväperhosten loistoa perinnemaisemilla.  Virnasinisiippi, helmihopeatäplä , punemittari ja pikkuapollo.

Haasteita asettaa se, että mitä pienempi on perhosten kannalta arvokas alue, sitä tärkeämpää on hoitaa sitä vaihtelevasti mm. mesikasveja ja toukkien ravintokasveja jättäen (hoito määrävuosin, hoitoalueen vaihto, laidun- tai niittorotaatio). Pienien lajistollisesti arvokkaiden perhosketojen osalta hoito tulisikin toteuttaa räätälöidyn hoitourakoinnin avulla (hoitourakointipaketit). Tähän avautuu kenties mahdollisuus tulevassa kansallisessa perinnemaisemien tukijärjestelmässä.

TIETOISKU

Suomessa tavataan yli 2 600 perhoslajia. Päiväperhoslajeja on 122.

  • Suomen vakiintuneista perhoslajeista 421 (17,8 %) arvioitiin uhanalaisiksi.
  • Perinneympäristöt ja muut ihmisen muuttamat elinympäristöt ovat ensisijainen elinympäristö noin puolelle kaikista uhanalaisista perhosista