Ja taas joutui armas aika eli Rekijoen piilopellon talkootaika. Tänä vuonna pääsimme niitolle hyvissä ajoin heinäkuussa, ja silloinhan se heinä perinteisesti tehdään. Heinä oli kasvanut tänä vuonna erityisen hyvin sekä Kiikalan Nikkalanojalla että Perttelin Koskelan laitumella. Niittyjä on niitetty jo 7 vuotta ja nyt alkavat tulokset näkyä ! Nikkalanojan pienruohoniitty oli alaosistaan hieno ja nurmikaunokki on räjähtänyt rinteellä kasvuun. Koskelan laidun on kuivahkoilta rinneosiltaan todella hienoa kukkaloistoa, menneen maailman lumoa: ero hoitamattomaan ja laidunnettuun oli varsin selvä. Kuvat puhukoon puolestaan. Kuvat Iiro Ikonen ja Eija Hagelberg 25-26.7.

Tätä etualan Koskelan rinnettä on niitetty 7 vuotta. Takana laidunnettua aluetta. Niitetyllä alueella on lisääntynyt selvästi mm. keltasauramo ja kelta-apila.

Lähikuva menneisyydestä, niitetyn niityn kukkaloistoa. "Fager är lien" sanoisivat viikingit.

Haluan kertoa tässä vaiheessa tarinan, jonka toin esiin kun olin kokoamassa pohjoismaista julkaisua Fair is the blooming meadow (Temanord 2004:564 ) eli :

"The history behind saying "Fager är lien - Fögur er hlíðin - Fair is the blooming meadow" extends back to the Viking hero Gunnar, who lived in southern Iceland in a beautiful flatland area under the influence of a large river, in a farm by a blooming hillside. In essence, Gunnar's story is a description of good, well kept land and traditional farming methods. However, everything was disrupted because of a dispute between Gunnar's wife and his friend's wife. These strong-minded ladies had been killing each others' slaves and Gunnar became involved and therefore he was doomed to leave his beloved country. On his way down to the ship, he looked back to his farm under the sunny hillside and proclaimed:

"The hillside is so beautiful - I will not go, I will stay". So he stayed, and was soon killed by his enemies because he was breaking the law by not leaving the country.

This phrase has been used throughout the centuries to indicate love for the land, love for one's roots, background and for the countryside in later years. But do we nowadays want to maintain or abandon our cultural heritage - the blooming meadows?"

 

...yes we do want to maintain. Hoitamallahan niityn kukoistus säilyy eli hommiin. Pieni laikku jätettiin hyönteisille !

Tässä Kimmo työntää Soloa ja ruoho kaatuu.

Pj:mme myhäilyä.

Heinämakkaranpyörityksen mestarit Maija ja Eija tahdissa.

Keltasauramoiden ja päivänkakkaroiden takana siintää yöpaikamme piilopelto.

Yöpymispaikkamme piilopellon laidunnetulla suojavyöhykepellolla. Yöllä kuultiin pensasirkkalintuja, ruisrääkkää ja töyhtöhyyppiä. Nähtiin lepakko. Aamulla lehahti lentoon - ei aamuinen koi- vaan peltopyyperhe Kimmon nenän edestä.

Tässäpä sitten Nikkalanojan maisemia, niityn ja vanhan metsän mosaiikkia. Hienoja perhoshavaintoja mm. ketokultasiipi, viherniittysiipi ja virnapunatäplä. Tässä on bongattu kai kevättädyke tai hakarasara.

Action in Nikkalanoja rivulet slope. Etualalla agronomi Anna Mäki-Punto.

Anni nautti niityn loistosta Nikkalanojalla.

Nikkalanojalta löytyi jo vähän väsyneen näköisiä ketokultasiipiä.

..ja virkeämpiä loistokultasiipiä.

Isoista täpläperhosista maisemaa täplitti nopealiikkeinen ketohopeatäplä.

Tämä ohdakeperhonen oli kuin sodasta palannut, kestänyt Afrikan matkan ja Suomen suven. Nikkalanojan niitty on varmasti hyvä valinta eläkepäiville. Mission accomplished.

Rytmikästä hanhenmarssia notkon lehmäpoluilla. Niitä pitkin oli hyvä edetä aurinkoista tietä eteenpäin ! Niityille kannattaa mennä hauskalle matkalle ja ottaa kaverikin mukaan.

Maija heinissä.

Mehut on Eijalta menneet...

...vielä kerran paluu Koskelaan. Ritva ja niitty. Hyvää suvenjatkoa ! t. I&E