Hei kaikille blogia seuraaville perinnemaisemien ystäville. Olen joka vuosi nakannut nettiin kuvia matkoiltani Virosta ja tämäkään vuosi ei muodosta poikkeusta. Oltiinkin useilla matkoilla peräkanaa, mm. Teksin kevätretkellä Saarenmaalla, sekä sitten Häävi -projektin ja Metsähallituksen kanssa Pärnumaa-Viljandimaalla, perinnemaisemayhdistyksen kanssa kanoottiretkellä Vohandujoella ja vielä sitten oman porukan kanssa Muhussa. Kanoottiretkellä nuorin osanottaja oli 7v ja vanhin 76v. Lisätty blogiin 22.06.2010. Kuvat Iiro Ikonen, Jenni Kakko ja Eija & Kaija Hagelberg

Tämä kuvaa hyvin TEKSin kevätretkeä, vauhdilla uusia kasveja ja seikkailuja Viron kalkkiniityillä ja kalkkikivitörmillä. Etualalla kuvaan on saatu Üügu pangalla Muhussa toisen retkipäivän aamuna Keijo Luoto.

Tässä enemmänkin porukkaa heiluu svengissä tukka hulmuten.

Yhytin jauhoesikolla purppurakoisan (Pyrausta purpuralis). Toukka elää mintuilla (Mentha sp).

Muhun Mälän kylältä löydettiin 4 kpl Muhulle tyypillisiä pienikokoisia palokämmeköitä. Hieno löytö ja hieno laji !

Kukkahämähäkki on saanut kärpäsen palokämmekän suojissa.

Melkein joka askeleella oli jotain mielenkiintoista...

Rikkavuonankaali oli monille uusi tuttavuus.

Sorven niemen kärjessä oli tuulista, Jouni Saario esitteli siellä paikkoja.

Hullukaali kasvoi siellä rantavalleilla ilmeisesti luonnollisessa ympäristössään.

Rantatiellä luikerteli vastaan vaskitsa.

 Löydettin matkalta myös ristikukkaislaji, jota ei ainakaan Pohjolan kasvioista saatu kiinni.

Alvarialueen valkomaksaruohojen hillittyä punoitusta.

Ehkä hienoin perhoshavainto oli tämä ns. isoihin nokkospehosiin kuuluva kirsikkaperhonen. Näkemisen onni kesti vain hetkisen, mutta kuitenkin riittävän kauan.

Löytyipä Visandin hiekkarannoilta harjusinisiipikin ! Tässä kangasajuruohollla.

Harjusinisiipi koruna muiden jalokivien seurassa hiekkarannalla.

Rantatörmät täyttyivät ahokylmänkukista - tunnistaa veikot kiharapäisistä tukista.

Makrolla otin kuvan suola-arhosta (Honkenya peploides). Ilmeisesti itävät ovat samaa?

Meripiikkiputken lehtisiivet tulevat vanhojen jämien keskeltä kuin Feeniks -lintu.

Hiekkarannalle kiinni jääneet ruohonkorret tekivät UFO -kuvioita santaan.

Harvinaista rantakauraa !  Hmm. Jäikin aamupala väliin. Suomessa lajia tavataan vain parilla paikalla lounaisrannikolla.

Yhdistyksen nimikkokasvia ketonoidanlukkoa (Botrychium lunaria) löysin sekä Üügun pangalta Muhusta että Vilsandista. Vilsandin kasvit kasvoivat mereisimman rantavyöhykkeen takana.

Piti vielä nähdä kuuluisat Odalätsin lähteet.

Lähteen laidoilla kasvoi lähdesara (Carex paniculata).

Virossa lentää toukokuun lopulla runsaana karttaperhosen 1. sukupolvi. Toinen sukupolvi on mustanpuhuva eli perhosella on vuodenaikapolymorfisimia. Kuva Pääsnasta.

Pääsnan kylän omalta niityltä kuvattu tummakultasiipi (Lycanea tityrus) on good catch. Lajin esiintymisalue ulottuu Kaakkois-Viroon. Ei uskoisi kultasiiveksi ?!

Tässä sitten jo toista kesäkuun alun reissua eli Härkää Sarvista ryhmä ja Metsähallituksen ladyt päässeet  vuorostaan Viron laitumille kirmaamaan.

Muodostelma etenee. Mitä näkyy nyt ! Harvinainen perhonen vaiko valkoselkätikka?

Ei. Kyseessä on Viron Keskkonnaametin Pärnu-Viljandi osaston järjestämä kenttälounas. Paikkana on Nedreman lehtoniitty Pärnusta pohjoiseen. Virolaiset isännät pitivät meistä hyvää huolta - ohjelma oli erinomainen ja keskustelut antoisia ja ajatuksia herättäviä. On hienoa jos yhteistyötä voidaan jatkaa.

Nedreman lehtoniittyjen letto-osilla lenteli kaunis keltaverkkoperhonen (Euphydryas aurinia).

...sekä ruskoniittyperhonen (Coenonympha hero). Molemmat ovat EU:n suojelemia lajeja.  Ruskoniittyperhosta ei tavata Suomessa.

...sitten etsittiin haisukonnia hiekkakuopalta. Ruisunikko etualalla nuuskimassa.

Merenrannalla tutustuttiin lihakarjaan.  Hieno Viron Serengetinäkymä, Katjan viitta on kuin italowesternistä. Olispas Suomessakin vastaavia näkymiä.

Kokenut perinnemaisemamies Heikki Luhamaa näytti meille mitä hän on tehnyt maaseudulla vapaa-aikanaan.

Tässä ryhmäämme Pärnun Soomaalla. Heikki on saanut ManTran törrösarapaidan päälle.

Ihailtiin Virolaisia tulvaniittyjä Soomaalla, niiden laajuutta ja laatua...

ja Polvaan päin mennessä Koivan tulvaniittyjä.

Niin sitä lähdettin seuraavaksi Polvamaalle ja vuokrakanoottien kanssa matkaan, yli puolet 20 retkeläisestä Hertta -lapinporokoiramme mukaan lukien ei ollut koskaan melonut. Lähdettiin optimistisesti Viron nopeimmalle joenpätkälle Leevi - Süvahavva ja sieltä vielä Pääsnaan savusaunamme eteen. Matkan pituus oli noin 20 kilometriä vaan ei linnuntietä.

Eija luottavaisin mielin  tai ainakin ilmein!

Kaisa, Katja ja Artturi ohittaa.

Here we come Iiro, Terttu ja Jussi.

Maisemat olivat huikeat hiekkakivitörmineen, tulvaniittyineen ja vanhoine metsineen. Matkalla tuli vastaa useita kuningaskalastaija sekä 3 pikkuapolloakin nähtiin ! Yhden kerran pelastauduttiin täpärästi veteen pudonneelta sähkölinjajohdolta, yhden kerran jouduttiin kiertämään maitse majavan kaatama suuri koivu ja useita kertoja oltiin kiinni koskien kivillä ja risuissa - mutta kertaakaan ei kaaduttu !

Vanhaa Viron hiekkakiveä ! Jokiuomat ovat  paikoin olleet samassa paikassa satojen miljoonien vuosien ajan. Jääkausi ei paljon paina...

Kotkansiivet kurottelivat lehdoistaan paikoin joen ylle.

Tiina Pärnpuu ja Voomatkad oli järjestänyt hienon lounaan. Suosittelemme !

Seuraava päivä. Jenni Kakko hiekkakuopan reunalla.

Evästuokio Vastseliinan linnan raunioilla.

Vastseliinan linnalla kuvailtiin poikkimessinkiyökköstä (Diachrysia tutti).

Vastseliinan linnan esiintymislavalla Jenni ja koirat.

Hyvä poika, tässä kukka !

Polvasta mentiin jälleen perheen kanssa Viron halki Muhuun tähän kukkaloistoon. Fager är lien - niin kauniit ovat niityt. Tässä eniten arokurjenhernettä, masmaloaja ahopellavaa.

Mälan talolta (kuva otettu toukokuussa).

Niittomies Toivo Ikonen Mälan kylässä.

Koguvan tuulimylly, Jussi ja  Eijan kummityttö Jenni.

Hertta, Oiva, Helka ja Jenni.

Kämmekät kukkivat !

... tässä masmaloiden ja arokurjenherneiden keskellä Koguvan merenrantaniityillä. Hyvät kesät.   t.iiro