Viivähti tämä matkaraportti Saarenmaalta 6.-9.7., josta siis palasimme jo viikko sitten. Tässä tulee täydennystä Iiron raporttiin, toistoa välttäen. Aloitetaanpa Muhulta, aamukävelyltä mökin lähistöltä:
Lännenkurho näytti olevan yleinen useimmilla kohteillamme. Kuva: Keijo Luoto
Masmalot tarjosivat väriä maisemaan. Kuva: Keijo Luoto
Ohdakeperhonen tässä epäluuloisena seuraa lähestyvää kuvaajaa. Kuva: Keijo Luoto
Tummaraunioinen on Virossa varsin harvinainen, mutta Muhulta sitäkin löytyy. Kuva: Keijo Luoto
Mikähän se tuo mahtoikaan olla? Kukan halkaisija alle puoli senttiä, joten tuo kärpäsen näköinen otus ei ole mikään huonekärpänen. Kuva: Keijo Luoto
Seuraavan aamun aamukävelu Muhulla suuntautui metsäpoluille, joita myös villisiat ovat kovasti käyttäneet ja kaivelleet sikojuuria. Villisikaa en kuitenkaan tavannut, sen sijaan umpeenkasvavia perinnemaisea, joista laidunnus on loppunut. Silmiini pistivät metsän keskellä ja teiden varsilla olevat vanhat aidat:
Tässähän on tainnut vanha hetekanpääty päästä kiviaidan portiksi. Kuva: Keijo Luoto
Klapeilla korotettu kiviaita pihapiiriä rajaamassa maantien varrella. Kiviaidan tekokin saattaa kalkkimailla olla helpompaa kuin jääkauden mylläämillä graniittimailla. Tuttuja pyöreitäkin kiviä näkyi käytetyn, ne ovat jääkauden terveisiä Suomesta. Kuva: Keijo Luoto
Sitten vielä joitakin kuvia iltakävelyiltä mökin viereiseltä niityltä, jossa iltaisin kuului melkoinen siritys. Illalla tuulen tyynnyttyä ötököitä pääsi mukavasti kuvaamaan varsin läheltä ilman että ne heiluivat pois kuva-alalta:
Mikä se siellä kurkistelee? Kuva: Keijo Luoto
Heinäsirkkoja oli jos jonkinlaisia, mikä lie tämäkin. Kuva: Keijo Luoto
... ja tällaisia. Kuva: Keijo Luoto
Tässä ahomataralla jokin kovakuoriainen. Kuva: Keijo Luoto
Tämä ludepariskunta taitaa olla lajia Graphosoma italicum, jota tavataan satunnaisesti Suomessakin, kuuluu typpyluteisiin. Kuvassa näkyy lähinnä ötököiden alapuolta, selkäpuolta koristavat tyylikkäät mustat vauhtiviivat oranssilla pohjalla. Kuva: Keijo Luoto
Minun toimiessani kuljettajana Iiro pääsi bongaamaan tienvarrelta komean kukkapuskan, joka ei näyttänyt tutulta. Puska maantienojassa jäi kuvaamatta, mutta mukaan otettu näyte näytti tältä:
Laji osoittautui kiehkurasalviaksi, joka on Virossa harvinainen satunnaistulokas. Kuva: Keijo Luoto
Sitten Undvan niemelle, jossa kävelimme alvareilla, merenrannoilla ja taarnaletoilla.
Jaakonvillakot ja rehevät merikaalit hallitsivat Undvan niemellä alvarin rantavalleja. Kuva: Keijo Luoto
Neidonkieletkin viihtyivät kuivalla alvarilla ja tien varrella. Tässä aterioimassa pihlajaperhonen, joka on pöllytellyt siipensä lähes läpinäkyviksi. Otusten saaminen tuulisena päivänä makro-objektiivin kuva-alalle oli sattuman kauppaa. Tässäkin oli hilkulla. Kuva: Keijo Luoto
Lounaanpunatäplä neidonkielellä. Kuva: Keijo Luoto
Niittyjen heinikoissa oli mielenkiintoisia valkoisia suppiloita, jotka osoittautuivat hämähäkinverkoiksi. Heiniä heiluttamalla saattoi kolosta saada esiin tämännäköisen karvaisen kaverin, joistakin koloista kaksikin. Kuva: Keijo Luoto
Kämmeköitähän tänne tultiin katsomaan. Iiro taisi laskea kukkivia lajeja tavatun kaikkiaan yhdeksän. Ehkä tavallisin oli suoneidonvaippa, jota saattoi löytyä aivan kuivalta, kiviseltä alvariltakin:
Suoneidonvaippa, tässä alvariniityllä. Kuva: Keijo Luoto
Suoneidonvaippa lähempää. Kuva: Keijo Luoto
Tummaneidonvaippa. Kuva: Keijo Luoto
Illansuussa kävimme vielä Kuressaaren tuntumassa katselemassa erään pihapiirin käytöstä poistetun pellon lajistoa, joka omaan ohdake- ja valvattipeltooni verrattuna olikin vaikuttava, tässä näyte aivan pihannurmikon reunalta:
Peltomaitikka. Kuva: Keijo Luoto
Seuraavan päivän ensimmäinen kohde oli Koorunõmmen uusi luonnonsuojelelualue, sekin pohjoisella Saarenmaalla, edellisen päivän kohteen Undvan niemen itäpuolisen lahden vastarannalla (kartta kateissa...). Mielenkiintoinen kohde oli myös aivan luonnosuojelualueen vieressä oleva laaja puuton alvari, joka osoittautui ihmisen tekemäksi. Rannan tuntumasta löytyi ensin suuria kasoja irtokiviä, sitten keinotekoisen näköisiä kaivantoja, lopuksi kauempaa metsäreunan tuntumasta kasattuina alueella kasvaneiden puiden kannot. Ilmeisesti alvari on saarenmaalainen versio sorakuopasta: irtonainen maakerros kalkkikallion päältä lienee päätynyt maanteiden pohjaksi. Lopputuloksena on avoin alvari, joka vähitellen on saamassa uuden kasvipeitteen.
Valvattiko ikävä rikkaruoho? Tässä komea valvattiniitty aivan merenrannan vesirajasta. Kuva: Keijo Luoto
Valvattiniittyä ylempää rannan alvarilta saattoi löytää neidonkieliniittyjä. Kuva: Keijo Luoto
Rantavallin takaisella kostealla niityllä vallitsi rantahirvenjuuri. Kuva: Keijo Luoto
Ylimmällä rantapenkalla kasvoi runsaasti morsinkoa pitkänä ja kapeana vyöhykkeenä, seassa neidonkieltä, merikaalia, merisinappia, rantavehnää... Kuva: Keijo Luoto
Tällainen kolme senttiä korkea kukka löytyi alvarin kuivimmalta paikalta. Öh, mikä lie. Kuva: Keijo Luoto
Punavalkkuja kasvoi Koorunõmmen luonnonsuojelualueen mäntykankaalla. Kuva: Keijo Luoto
Üügu pankalla ehdin kuvata rantapenkalta tällaisen komean puskan ennen rankan sadekuuron alkua, joka lopetti kuvaamisen:
Tämä näyttää liuskamaltsalta. Kuva: Keijo Luoto
Paluumatkalla maanantaina kävimme Puhtulaidilla, jossa komean lehdon ja upeiden rantojen lisäksi on hoidettu rantaniitty. Tässä niittyä hiljattain hoidetulta alueelta, jossa kasvillisuuden keskellä näkyy polttopaikkoja, joissa niitettyä ruokoa on poltettu:
Keltamatara reunustaa muutaman vuoden takaista polttopaikkaa Puhtulaidin niityllä. Kuva: Keijo Luoto
Käyntimme aikana näkyi vain tällaisia laiduntajia. Kuva: Keijo Luoto
Puhtulaidista poistuessamme säikäytimme haikarat lentoon vielä toistamiseen. Nyyttikään ei ole kiireessä tullut mukaan. Kuva: Keijo Luoto
Ahvenanmaa
Loppuviikosta kävin vielä työmatkalla Ahvenanmaalla. Huomasin, että Turustahan pääsee Maarianhaminaan bussillakin, vakiovuorolla Kustavin Vuosnaisten kautta. Vainion bussi määränpäänään Brändön Torsholma lähtee Turusta kello 11. Kustavissa ajetaan jo pieni pätkä lossilla heti kirkonkylän jälkeen ja Vuosnaisissa alkaa ensimmäinen laivamatka maakuntahallituksen lautta Viggenillä kohti Brändön Långötä (Åva). Bussi lähtee mukaan lautalle ja ajaa sitten Brändön halki Torshomaan, josta se kääntyy takaisin kohti Turkua.
Ilmastoidulla bussilla halki Brändön, aurinko paistaa ja pyöräilijöillä hiki virtaa. Kuva: Keijo Luoto
Matkustajat vaihtavat Alfågeln-lautalle, jonka määränpää on Vårdön Hummelvik. Sieltä lähtee välittömästi Sundströmin bussi kohti Maarianhaminaa. Vårdössä on vielä yksi lossimatka ja Maarianhaminaan saavutaan 18.40.
Vårdön komeilla rantaniityillä lainehti meri. Kuva: Keijo Luoto
Siellä on mahdollisuus vaihtaa bussia ja ajaa Eckeröhön, josta lähtee 20.10 Eckerö Linjenin laiva Grisslehamniin Ruotsiin ja edelleen bussilla Tukholmaan. Toki bussilla voi ajaa vain Eckeröhön asti ja majoittua mainioon luomumatkailukohteeseen Skagiin, Maija ja Jan Häggblomin Östra Kråkskäriin. Tämä vaihtoehtoinen reitti kokonaisuudessaan toimii vain koulujen loma-aikaan. Bussimatkailijalle reitti on todella edullinen.
Affenanmaata kiersimme henkilöautolla. Tuli todistetuksi, että aurinko ei aina paista Oolannissakaan:
Skarpnåtön tiellä Hammarlandissa sää ei suosinut polkupyörälautalle matkaavia fillaristeja. Kuva: Keijo Luoto
Eckerössä oli hienoja ketoja kalastussatamien ympäristössä:
Eckerö, Skeppsvik. Kuva: Keijo Luoto
Eckerö, Skeppsvik. Kuva: Keijo Luoto
Eckerö, Torp. Kuva: Keijo Luoto
Lehtomaitikkaa rantaniityn yläreunalla. Eckerö, Torp. Kuva: Keijo Luoto
Kotiin matkattiin isolla laivalla tuttua reittiä:
Herröskatanin luonnonsuojelualue, Lemland. Kuva: Keijo Luoto
Ruotsinlaivalta voi kiikarilla katsella Saaristomeren kansallispuiston helmeä, Jungfruskäriä. Tämä kuva on otettu Viking Linen paatilta Tukholma-Turku-reitillä kello 16.10. Telemökin beachin vasemmalla laidalla näkyy oranssinen soutuvene, melkein keskellä kuvaa pienen luodon kohdalla laituri. Nämä erottuvat kiikarilla mereltä hyvin. Kuva: Keijo Luoto
Lisää kuvia Jungfruskäristä luvassa ;-)
Kommentit