Perinnemaisemien hoidon taantuminen on merkittävästi vaikuttanut kasvilajimuutosten ohella myös hyönteis- ja lintulajistoon. Hoidettuja perinnemaisemia on tällä hetkellä 30 000 hehtaaria, kun 1800-luvun lopussa - ennen keinolannoitusten valtakauden alkua - lähes kaikki asutusten välittömässä läheisyydessä ollut maisema totteli karjaa tai viikatetta.

Muutokset maatalousympäristössä ovat vaikuttaneet eniten niihin perhoslajeihin, jotka ovat ravintokasvispesialisteja ja tarvitsevat avointa paahteista elinympäristöä. Lukuisia lajeja on kohdannut vähittäinen paikallinen sukupuutto niiden elinympäristöjen kasvaessa umpeen ja isäntäkasvien vähentyessä. Monille lajeille ravintokasvin esiintymisen lisäksi elinympäristön hoidon laatu on tärkeä tekijä. Pelkkä kangasajuruohon esiintyminen ei kaikille sillä eläville perhoslajeille riitä vaan tarvitaan täysin avointa ja laajaa paahteista elinympäristöä, jota häiritään välillä tallaamalla tai laiduntamalla. Muurahaissinisiiven lisääntyminen Pohjois-Euroopassa vaatii avoimella hiekka- ja heinämailla elävää Myrmica sabuleti -muurahaista.

Hoidon suunnittelun kannalta on tärkeää kartoittaa inventoinneissa myös perhosten kannalta arvokkaimmat alueet. Perinnemaisemainventoinneissa ei ole mahdollisuuksia inventoida kattavasti muita perhosia kuin inventointiaikaan lentäviä päiväperhosia. Joidenkin perinnemaisemien uhanalaisten lajien miinojen, toukkapussien ja lehtikääreiden tunnistamista voisi opetella: niitä on hauska löytää ja lajitarkastus sujuu usein salamannopeasti facebookin perhosryhmissä.

Pukinjuurella elävät uhanalaiset ketolattakoi ja aholattakoi tunnistaa toukkien tavasta kääriä ahopukinjuuren lehteä.

Perhoslajiston kannalta tärkeistä ravintokasveista merkitään ylös niiden esiintyminen ja määrällinen tieto niin, että voidaan arvioida niihin sidonnaisten, kohdelajeiksi valittujen perhoslajien esiintymismahdollisuuksista. Tämän jälkeen voidaan perhosselvityksiä suunnata kaikkein potentiaalisimpiin kohteisiin.  Huomionarvoisia ravintokasveja, joilla elää uhanalaista lajistoa ovat mm. kangasajuruoho, ketomaruna, mali, ketoneilikka, mäkitervakko, isomaksaruoho, kaunokit, matarat, pukinjuuri ja suolaheinät.

Suomen Perhostutkijain Seura ja Kaakkois-Suomen ELY-keskus ovat edistäneet nettiportaalia, jonka kautta voi hakea ELY-keskuksittain tiedot uhanalaisille perhosille tärkeistä ravintokasveista https://www.mkmonitoimi.fi/web/kasely/

Pussikoiden syömäjälkiä ja pusseja ketomarunalla ja ahdekaunokilla

Hoidossa tulee pyrkiä suuriin aluekokonaisuuksiin, jossa eri perinnemaisematyyppejä olisi saman laidunkokonaisuuden sisällä. Vaihtelevaa hoitopainetta, mosaiikkimaisuutta ja ”hallittua hoitamattomuutta” tulee suuremmille alueille aina luontaisestikin. Myös lajihoitoon liittyvää rotaatiota on helpompi suunnitella.  Hoitoa suunniteltaessa on tärkeää tietää mitä kasvin osia perhonen käyttää eri vaiheissaan (lehdet, juuri, kukinto, varsi). Perhonen voi hyödyntää myös eri kasveja eri elinvaiheissaan. Mesikasvit ovat imagovaiheessa tärkeitä mm. kaunokit, voikukka, kurjenpolvet yms.

Päiväperhosten loistoa perinnemaisemilla.  Virnasinisiippi, helmihopeatäplä , punemittari ja pikkuapollo.

Haasteita asettaa se, että mitä pienempi on perhosten kannalta arvokas alue, sitä tärkeämpää on hoitaa sitä vaihtelevasti mm. mesikasveja ja toukkien ravintokasveja jättäen (hoito määrävuosin, hoitoalueen vaihto, laidun- tai niittorotaatio). Pienien lajistollisesti arvokkaiden perhosketojen osalta hoito tulisikin toteuttaa räätälöidyn hoitourakoinnin avulla (hoitourakointipaketit). Tähän avautuu kenties mahdollisuus tulevassa kansallisessa perinnemaisemien tukijärjestelmässä.

TIETOISKU

Suomessa tavataan yli 2 600 perhoslajia. Päiväperhoslajeja on 122.

• Suomen vakiintuneista perhoslajeista 421 (17,8 %) arvioitiin uhanalaisiksi.
• Perinneympäristöt ja muut ihmisen muuttamat elinympäristöt ovat ensisijainen elinympäristö noin puolelle kaikista uhanalaisista perhosista

Nikkalanojan niityn nurmikaunokki oli entisestään runsastunut. Alueen itäosassa se alkaa olla jo koko niityn valtalaji!

No niin ja nyt päästiin vauhtiin. Iiro pikku-Grillon sarvissa ja Ritva haravan varressa.

Henna taikoo niittymakkaran

Parissa tunnissa syntyy jo jälkeä. Nurmi nurin!

Sen jälkeen kaffelle. Jyrkkä mäki hapotti kuitenkin pohkeet kesken matkan :)

Vihdoin perillä! Kahdenlainen kolmikko kaffella.

Nikkalanoja valmis. Pikku-Grillo jätti muutaman nurmikaunokin pystyyn siementämään. Ensi vuonna koko niitty lienee sen peitossa!

Kello 15 paikkeilla alkoi urakkamme Korvenojan laitumilla.

Kostean vuoden takia niitty oli rehevää ja heinä varsin painavaa. Alhallaa pieninä pisteinä työmuurahaiset Henna ja Ritva pressun kanssa.

Huhhu. Hikinen urakka loppusuoralla!

Pääsnan kylässä koloradokuoriaisia torjuttiin nappikukasta (pietaryrtti) saatavalla luonnonliemellä.

Pääsnan heinäkuu oli kuuma, +31 astetta. Vohandu joki viilensi ihanasti.

Piusan kuopilla sain hyviä perhoskuvia. Jos ei ole joku värivirhe, niin tässä voisi olla Suomesta hävinnyt juovapunatäplä. Tähän olisi kiva saada joltain asiantuntijalta kommentti.

Lude herkuttelee virnapuntäplällä Piusalla.

Juolukkasinisiipi löytyi hiekkakuopan reunalta.

Ants ja traktorinsa.

Sekä Etelä-Virossa että Saarenmaalla oli häkellyttävän runsaasti ritariperhosia.

Sorven nimen lähellä oli koottu taiteellisia kalkkikivipatsaita. Näitä näkee joka puolella rannikkoalueilla.

Ohdakeperhoset, neitoperhoset ja amiraalit herkuttelivat punalatvan kukkinnoilla.

Saaren Salmen muinaislaivan luurangot olivat vieläkin avoimesti esillä.

Tuhannet lokit, lähinnä kai kala- ja naurulokkeja, kokoontuivat herkuttelemaan alvarien päälle lentomuurahaisilla.

Neitoperhonen Mälan kylästä.

Mälän kylässä illasti suopayrtillä myös mäntykiitäjä.

Vilsandin alvareilla hietaheinäperhonen löysi hikisen käden.

Kuollut näätä.

Loistokultasiiven väriloistoa.

Kottaraiset olivat lehnmän apuna hyönteisten torjunnassa.

Mälassa lensi Suomessa varsin harvinainen täpläpaksupää.

Länsi-Saarenmaalta löytyi pienen hakemisen jälkeen muurahaissinisiipi.

Tässä lentokuva kaverista, sinisiipi on isokokoinen ja helposti tunnistettava laji suurien mustien täplien vuoksi. Laji elää kiekkosarviviholaisen pesässä. Toukka syö viholaisen munia ja koteloita ja muurahaiset saavat vaihtokauppana toukan erittämää makeaa mannaa.

Ohdakeperhonen kangasajuruoholla. Kauniit värit jo kertovat että kyseessä on vastakuoriutunut toisen sukupolven yksilö.

Sinappiperhonen kangasajuruoholla. Lajilla on ollut hyvä vaellusvuosi.

Kävelin merta myöten Muhun saaren pohjoisosan Koinastuun. Välillä jouti kulkemaan autojen peräaalloissa.

Välillä keskellä merta tuli vastaan uhkaavat sonnit.

Kaunokaisen löysi Henna heinäkorrelta taiteilemassa !

 Ventti siivissä. Merkintä-jälleenpyynnissä merkitään perhoset numeroin, jottta niiden siirtymistä elinympäristölaikkujen välillä voidaan tutkia.

Naaras pääsi parempaan syyniin...

.

Tummaverkkoperhonen in focus.Kuvassa Satakunnan kansan kuvaaja ja Merikarvian paikallislehden toimittaja, perhosta käsittelee Katja Rönkä.

Punemittari (Lythria cruentaria) lensi hienosti Vasikkahankaan niityllä, niityllä vietti päivää päiväperhosten lisäksi koko joukko "päivällä lentäviä yön perhosia".

Osaatteko erottaa saunakukan ja päivänkakkaran?

Das Rapakivi stone oli everywhere.

Maija pohtii kääpäasioita.

Vasikkhankaan viereinen lehto vanhainkodin alapuolella. Siinä olisi pienen kaupungin metso-lisäalueen paikka !

Mussalon lehdossa kasvoi raidankeuhkojäkälä.

Lehto oli paikoin rehevää, paikoin talouskuusikon näköistä...

Laitilan Untamalan kedolla kepsattiin 6 yksilöä saunionoidanlukkoa.

Tähkämaitikka löytyi Laitilasta uudelleen - vanha tunnettu esiintymä oli kadonnut pari vuotta sitten.

Tähkä.

Tutkimusryhmä: Kimmo Härjämäki, Tuuli Pakkanen, Maija  Mussaari ja Marja Pälikkö.

Tässä ollaan Muhun Mälan kalkkivaikutteisilla niityillä. Fokuksessa kimalaisorhot.

Alvarilettojen jauhoesikot (Primula farinosa) olivat pääsääntöisesti jo kukkineet. Kosteiden lettojen seuralaislajistoon kuului punakämmekät, kirjokorte ja nuijasara.

Punakämmekän valkoinen muoto; vasemmalla puolella oleva sara on äimäsara (Carex dioica) ja kaksikotisen lajin hedetähkä.

Katajan kätköihin on Mälassa istahtanut EU:n suojelema ruskoniittyperhonen (Coenonympha hero).

Üügun pangalla törmäsimme ihmeeseen. Levitoiva siniyökönlehden kukka ! Vai kukahan vetelee tässä naruja?

Hohtosinisiivet (Polyommatus icarus) olivat aloittaneet lentonsa. Tässä koiras lettovillalla Üügussa.

..osittain sininen naaras.

Makrolla kuvasin vielä äimäsarojen ryhmän.

...ja kimalaisorhon (Ophrys insectifera) petturinkukan. Kimalaisorhon kukat houkuttelevat ulkomuodollaan ja feromonituoksullaan velhopistiäisten (Argogorytes mystaceus ja A. fargei) mustakeltaisia koiraita parittelemaan kukan kanssa. Kimalaisorhon kukinta alkaa optimaalisesti pistiäiskoiraiden kuoriuduttua ja ennen pistiäisnaaraiden kuoriutumista

Kuvassa voisi olla karvakehrääjiin kuuluvan heinänorsun (Euthrix potatoria) toukka. Latinankielinen nimi potatorius tarkoittaa juomaria ja toukan tapaa juoda runsaasti mesikastetta. Heinänorsu on Pohjois-Euroopan 3 norsulajista laajimmalle levinnyt.

Palokämmekkä (Neotinea ustulata) Someran tienvarsialvarilla.

Samassa paikassa parittelevat hohtosinisiivet.

Arvo Kullaperen veneellä päästiin Viljandin saareen. Tässä matkalta lintuluodolta kuvia. Haahkojen määrä on pudonnut, liekö syynä merikotkat? Alueella oli lennossa kalatiiroja, lapintiiroja, riuttatiiroja ja räyskiä. Saarella pesi valkoposkihanhia ja joutsenia.

Vilsandilta kukkahämähäkki lupikassa. Luulisi että tämän huomaisi...

Kadri Paomees esitteli meille Keskkonnametin raivauskohteita. Risut ja katajanoksat oli poltettu talvella.

Kimmo tutkii mustaruosteheinää (Schoenus nigricans). Näimme matkalla myös Teesun lettopinnoilla pienempää lajia ruskoruosteheinää (Schoenus ferrugineus).

Vilsandin alvaripintaa.

Lounastauolla Vilsandissa vanhan pelastusvenevajan luona.

Härjis.

Näkymä majakalle ja merenrantaniitylle.

Vilsandin rantakivikkoa, jäkäliä ja kalkkikiveä.

Rantakivikossa vaaniskeli tv, mutta vetäydyimme rauhallisesti paikalta.

Keitä te ootte te nuoret poijat, kunnnemmä tunne teitä? Vilsanissa laiduntaa 800 lammasta.

Ensin nähtiin miekkavalkku  Papissaaren mukulakivitiellä. Miekkavalkkupaikan  ! Miekkavalkkupaikasta 50 metrin päässä oli runsaasti pesäjuurta (Neottia nidus-avis). Tämä kuva otettiin myöhemin illalla Tagamoisan lehdesniityllä.

..ja sitten naureskeltiin että varmaan 50 metrin päässä on kukassa punavalkkua. Ja niinhän kävikin. Perinnemaisemajumalat ovat meille suosiolliset.

Tässä avautuu pohjoismaiden kenties kaunein kämmekkä, punavalkku, Cephalanthera rubra.

Kuvassa kaikki tienvarren 5 punavalkkua.

Miehenkämmekät olivat enimmäkseen jo ylikukkineet, samoin kuin Vilsandista löytämämme ruusukekämmekät. Kuvassa miehenkämmekkä (Orchis mascula).

Tagamoisan lehtoniityn loistoa.

Lehtoniityn reunalta bongasimme myös haavayrtin (Sanicula europaea).

Seuraavana aamuna löysimme kymmenittäin miekkavalkkuja Harilaidiin menevän tien varresta. Tässä eräs kaunokainen.

Miekkavalkkupaikan vieressä oli raivattu lehtoniittyä/ hakamaata.

Harilaidiin mennessä saimme ihastella rantadyynien kasvillisuutta. Tämä merikaalin näköinen onkin meripiikkiputki (Eryngium maritimum).

Etualalla merikaali (Crambe maritima) ja runsaana kukkiva kangasajuruoho (Thymus serpyllum).

Thymuksen lähellä parittelivat harjusinisiivet (Pseudophilotes baton).

Ryppyinen kaveri medenimemispuuhissa. Liekö tullut ryppy rakkaudesta vai ilmassa partioivilta sudenkorennoilta?

Valitettavasti parissa paikassa Harilaidin tiellä näimme kurtturuusua (Rosa rugosa). Siitä tulisi päästä heti eroon ottaen huomioon mitä Hangossa ja Örössä on käynyt.

Rantaniityiltä löytyi yllättäen satoja isoja ketonoidanlukkoja (Botrychium lunaria), laji on yhdistyksemme tunnuskasvi. Yksilöt olivat varsin suuria, tässä kätemme mittakaavana.

Muutama tummaneidonvaippa (Epipactis helleborine) oli yllättävän pitkällä kukinnassaan. Näimme myös nuoria lehtoneidonvaippoja ja suoneidonvaippoja.

Kimmo ehdottaa: "Uikaamme villaisessa pallomeressä". Kuvan villapäät ovat ahokylmänkukkia...

...mutta päätimmekin sittenkin uida Harilaidin majakalle. Majakka oli ennen 30 astetta vinossa, mutta joutunut veden valtaan ja suoristunut. Katsokaapa kuva 10 vuoden takaa: http://www.ppie.net/gallery/gallery.php?c=342&id=370

Majakassa oli pieni köysi jota pitkin pääsi ponnistamaan sisään. Kiipesimme rautarappusia 1. kerrokseen, mutta ylemmäs emme rohjenneet mennä. Paikallinen kertoi että aluella on hieno energia ja olimme sen aistivinammekin.

Sitten kävimme vielä Teesun rantaletoilla katsomassa taarnoja. Kuvassa siniyökönlehti joka voi näemmä kasvaa lahoavan puunkin epifyyttinä.

Teesusta matka jatkui Odalätsiin. Tässä tunnelmaa Odalätsin lähteiköltä ukkosraekuuron jälkeen. Rakeet kelpasivat muuten hyvin juomien viilentämiseen. Jäätä taivaasta :D.

Lähtöpäivänä kävimme vielä Matsalun lähellä Saleveren Salumäellä. Kuvassa Joni ja Maria.

Salumäen lähderinteillä törmääsimme ikikuuruohoon (Lunaria rediviva).

Salumäellä lenteli kirjoverkkoperhonen (Eyphydryas maturna).

Verkkoperhoset eivät ole helppoja tunnistaa. Tämä on Somerasta kuva Saarenmaan puolelta 10.06.2011 ja ilmeisesti tavallinen ratamoverkkoperhonen (Melitaea athalia). Vai olisiko tädykeverkkoperhonen?

Kuva on Atlasta Saaremaalta parin vuoden takaa eli täpläverkkoperhonen (Melitaea cinxii). Tämän tuntee helposti alapinnan täplärivistä.

Kaverilla on pisteet takasiivissä, mutta kyseessä on punakeltaverkkoperhonen (Eyphydryas aurinia). Tämän kuvan otin viime kesänä Nedreman lehdesniityltä !

Tämän kuvan otin niinikään viime kesänä Suomen Merikarvialla. Tässähän on tummaverkkoperhonen (Melitaea diamina). Kartoitukset jatkuvat Satakunnassa tänä kesänä.

Viimeinen kuva on Saaremaalta alvarilta parin vuoden takaa heinäkuun alusta. Tässä taitaapi olla tädykeverkkoperhonen (Melitaea aurelia).

Tässä ystävät taputtavat Saarenmaan kämmekkäloistolle ja luonnolle.

Tässä muutama kuva Halikon Märynummelta kesäkuun alusta. Kuvat ja teksti Iiro Ikonen.

Pikkuapollo on noussut ! Kuva 01.06.2011.

Kuva on Jensenin Perttelissä laiduntamalta jokivarsiniityltä. Tehtiin sinne päiväretki ja ihmeteltiin kevätesikkojen ja keto-orvokkien lisääntymistä !

Eija ja Sami. Taustalla naapurin hiehot. Kohta lihakarja rynnii näihin maisemiin. Palataan kesäkuun puolessa välissä astialle Viron kuvien kera !

In the frame of Interreg IVA -project "Natureship"  some Finnish and Swedish experts visited some important grassland and wooded pasture/meadow sites in Norrtälje region 18-19.11.2010. The host was Norrtälje Foundation for Nature Conservation. I write this article in unofficial blog in English using "expert hat" in order to deliver information for colleagues and networks in Finland and abroad.

The Norrtälje region is characterised by old, and sometimes huge (!), oaks. This was estimated to be appr. 500 years old. Norrtälje Nature Conservation Foundation has carried out inventories of old trees in the region.

Carlberg calcareous meadow, under 2 hectares, restored during years carefully with love and 500 thousand crownes held some nice biodiversity such as Carex hartmannii. See C. hartmannii distribution: 

http://linnaeus.nrm.se/flora/mono/cypera/carex/kartor/careharn.jpg

Magnus Bergström from Association for Norrtälje Nature Conservation Foundation showed photoserie of restoration of calcareous meadow and lake meadow. Plowing and harrowing (!) can be sometimes used as restoration method in order to get rid of tussocks or unwanted species such as Nardus stricta. There seems to be familiar looking Bandwagen -modifications. Beside of biodiversity values, cultural historical values are also emphasised in the Norrtälje work.

Then we visited Natura 2000 bog and fen area Kornamossen. Some fens were restored and mowed by small self-pulling mowing machines. Lime favouring species such as Epipactis palustris and Vertigo -snails were present.

Old (beautiful and very informative) maps are used in Sweden when restoration is planned.

Portrait in snowy landscape...

Some areas were left intact as control areas. Removal of stumps and tussocks  were discussed...as well as logs on the nature trail.

I promised  to send for my Swedish colleague some photos of last autumn Eurosite trip of Flanders moss in Scotland. They had nice recycled plastic path elements easy to maintain and attach, not slippery ! The firm is according to notes Laint-German and contact person in Scotland was david.pickett (at)snh.gov.uk.

This is close photo of material.

...and landscape photo

After mosses and fens we admired some beautiful restoration of old-style wooded meadows and pastures near Rimbo. Here are Timo Pitkänen (from Turku University) and Leif Lindgren (from Metsähallitus Natural Heritage Services).

Quick walk through meadow in frost. The management method of this site was elborated this summer under restoration and the landowners decided that they respect history of old meadow, even though latest use of this area was pasture. Thus mowing it shall be !  The landowners (living in Skåne) are also applying this area to be private nature conservation area.

Big gnarl in oak. Swedish colleaques promised to send information about English litterature connected with wooded pasture restoration e.g. how to avoid light shocks.

Old decayed tree in pastures were piled in one part of pasture for enhancing biodiversity. The pile-area is so small that A-E special support is not diminished.

The vascular plants were difficult to observe at this time, thus we looked at some other species.  Xylobolus frustulatus, lohkonahakka, rutskinn, is threatened species both in Finland and Sweden. In Finland it is also specially protected species.

Maria Pettersson and Asser on field.

Tammenkääpä, Phellinus robustus, is threatened species as well. It has been met in SW Finland in Ruissalo and Katariinanlaakso.

In the middle you can see raidankeuhkojäkälä (Lobaria pulmonaria). I have met it in Finland regularly on elderly aspens and Pussy Willow (Salix caprea), but it seems to thrive also on cultural landscape old oaks.

In the working group meeting 18.11.2010 were discussed e.g indicator species publication (part of Natureship goals),  Swedish and Finnish A-E systems as well as innovative projects and innovative management methods.  We got some nice brochures from Sweden about machinery and management.

In generally it is clear that network of managenet habitats in this part of Sweden is much better than anywhere in Finland. Also the management quality and number of different stakeholders bind in the management seems to in higher level. It would be important to learn and copy  Swedish restoration experiences in Finnish hemiboreal zone. We dont have any managed fens and few wooded Quercus/Corydalis pastures in SW Finland.

Photos and text Iiro Ikonen

Työ alkoi Nikkalanojalta. Etualalla Mikko Paajasen Juksu -koira.

Nikkalanojalla tuntuu nurmikaunokki lisääntyvän vuosi vuodelta. Siemenet olivat myös nyt kehittyneet joten jatkoleviämistä odotettavissa.

Yllättäen paikalle lennähti harvinaisehko rinnehopeatäplä (Argynnis niobe).

Ahertajat työssään.

Nikkalanojan jälkeen vuorossa oli hieno Koskelan alue, jota Haalin kartanon Mirja Korvenoja hallitsee.  Heinää oli paljon, mutta onneksi kevyttä ja kuivanutta.

Juhdat Sanna ja Iiro. 

Helka Ikonen heinätyttönä.  Taustalla lehmätytöt, jotka tulivat maistelemaan heinää.

Heinillä hiehojen kaukalon...

Ihmiset, koirat, heinät, lehmät. Maisema katsoo ja kiittää meitä. Yö vietettiin perinteiseen tapaan piilopellolla. Hyvät kesänjatkot.