Talviset  terveiset Halikon Kotiniityltä  - kuura oli kuorruttanut viikonlopun aikana maisemat aivan häkellyttävän kauniiksi. Alla muutama makupala. t. Kimmo

Kotiniitty etelän suunnalta nähtynä.

Kotiniityn entisen pihamaan puutarhakasvit kuuran peitossa.

Myllyojan laidunta Kotiniityn lähistöllä.

Näitä koiranheiden marjoja linnutkaan ei ollut vielä ehtinyt popsia.

Talvinen luonnonhoitopelto.

Terkut Latviasta!

Varsinais-Suomen perinnemaisemayhdistys on partnerina mukana Pohjoismaisen ministeri- neuvoston rahoittamassa pohjoismais-balttilaissa yhteistyöhankkeessa jonka avulla on tarkoitus tuoda esiin parhaita luonnon monimuotoisuutta edistäviä maatalouskäytäntöjä. Perinnemaisematuotteiden tuotteistaminen, tukijärjestelmien ja suunnittelumetodien tietovaihto ja muut innovatiiviset teemat ovat hankkeessa työn alla. Tietoa viedään ja vaihdetaan myös Venäjän ja Valko-Venäjän kanssa. Projektin päätuotteena on julkaisu, jossa parhaita käytäntöjä ja tiloja esitellään. Ota yhteyttä, jos haluat kirjoittaa jostakin innovatiivisesta perinnemaisemiin liittyvästä innovatiivisesta teemasta, jonka haluaisit jakaa kansainvälisessä julkaisussa.

Projektin aloitusseminaari pidettiin Apsuciemsin pikkukylässä 19-20.11., puolen tunnin ajomatkan päässä Riikasta länteen. Yhdistyksen puolesta reissussa oltiin Iiro Ikosen kanssa esitelmöimässä. Torstain seminaaripäivä oli varsin tiivis, joten kevennykseksi ennen illallista saimme päivän päätteeksi hien pintaan kun latvialainen kansantanssiryhmä antoi porukalle kyytiä :) Toinen päivä olikin mielenkiintoinen ja tiivisohjelmainen maastopäivä. Bussiin oppaaksi saimme Latvin Fund for Naturesta sujuvasanaisen oppaan Andris Klepersin, joka jaksoi koko pitkän päivän esitellä tutustumiskohteiden taustoja ja kertoa monen monta juttua...!

Alla muutama räpsäytys matkalta! T. Kimmo ja Iiro

Ann Norderhaug esitti hienosti Norjan perinnemaisemien tilanteen ja hoidon rahoituskeinoja sekä seurantaankin liittyen habitaattikohtaisen "nature indexin"

Niitettävien nittyjen hoidon toteuttamissuunnitelma Norjassa, rahaa ollaan tähän laittamassa mukavasti, olisipa Suomessakin sama tilanne...

Itämeren rannalla

 Lintutornissa kuvassa keskellä latvialaiset oppaamme Andris Klepers ja Janis Reihmanis

 Tässä olemmekin jo Engurejärven rantalaitumilla. Maastotakkimies on mukana osuuskunnassa, joka omistaa suuren lauman eri rotuisia laiduneläimiä. Engurejärven maisemia on avattu ja aitoja rakennettu myös Life-rahoituksen turvin.

 Laitumilla tallusteli myös sinisiä lehmiä! Kyseessä on Latvian blue, Latvian sininen alkuperäisrotu

 Ja tässä avatunut Engurejärven rantaa

 Tämä kuva oli pakko ottaa kun oli niin kaunis taustamaisema :) Etualalla ruotsalais-itävaltalais-norjalainen asiantuntijakolmikkomme

Taustalla näkyy sekarotuisten (highland ja jotain muuta) joukossa puhdas Latvian blue.

Tallissa yrttien keskellä.

 ...eli Talsin kaupungin lähellä olevan maaseutumatkailutilan viehättävässä tallissa saimme latvialaista perinneruokaa ja maistelimme luonnonkasveista valmistettua teetä.

Taikoja myytävänä.

 Lopuksi vierailimme Kandavan kaupungin lähellä olevalla maatilalla (viljelijä mustassa takissa oikealla). Tilan läpi kulkee Latvian harvoista suoristamattomista, lähes luonnontilaisista jokiuomista. Tällä Natura-alueella laiduntaa puolan villihevosia ja 100-päinen lihakarja, jonka lihoista muuten n. 90 % myydään Keski-Eurooppaan!

 "On the highway to the cultural landscapes!"

 Jokilaaksossa kasvatettiin myös viinirypäleitä!

 Tässä joukkiomme nousemassa katselemaan maisemia jokilaakson reunalle.

 Ja tässä sitten niitä näkymiä. Keskellä laiduntavat puolan villihevoset - yleensä ympärivuotisesti, pääsääntöisesti ilman lisärehua.

 Ja tässä polskin konit, lähempää kuvattuna.

Syksyn Viron talkooretken aikana poltettiin roskia ja risuja yhdistyksen mökillä ja tutustuttiin mm. Räpinan polderiin, Mustojan maisemansuojelualueeseen ja Ilumetsän meteoriittikraateriin ja suohon sekä Rebasemäen lähdeympäristöön. Kuvat Iiro Ikonen 17.10., Seppo Vuolanto (SV) 16-17.10. ja Kimmo Härjämäki (KH)

Tässä osa ryhmäämme vasemmalta lukien, Hanna Salokannel, Seppo Vuolanto, Kimmo Härjämäki ja Anni Karhunen.

Hanna lähikuvassa on maisemanhoito-opiskelija Tuorlasta, jolla pysyy moottorisaha kädessä. Kuva II

Ihailun kohteena on viimeiset hietaolkikukat Mustojan maastikukaitsealalla. Hiekkakedolla kasvoi myös paljon kangasajuruohoa, jänönapilaa, kelta-apilaa, vuorimunkkia, ruusuruohoa ja ketomarunaa sekä jotain kattaraa. Aika makea keto siis !

Olikohan nää jäkälien isidioita vai limasieniä vai mitä lie...apua jäkälämiehet !

Helka Ikonen vauhdissa Porguhaudalla,  täällä ihailtiin Ilumetsän meteoriittikraateria.

Vaiverosuo meteoriittikraaterin takana. Virossa on vielä ojitamattomia suolaiteita. Paikalla kuultiin Virossakin harvinaista vihertikkaa (roherähn). Seppo vastaili korpeille. Kerronpa vielä että matkalla nähtiin myös kunigaskalastaja Vohandu-joella.

Rebasemäen allikas oli hieno, sen päällä oli öljymäistä bakteerimassaa, jota esiintyy korkeissa pH -pitoisuuksissa.

Kuvan neitoperhosen siiven silmä tuijottaa sokeana mennyttä kesää. Metsässä oli valtavasti suppilovahveroita, ehkä lajia ei tunneta joka puolella Virossa.

Saunanlämmityksessä Iiro ja Ants. Kuva SV

Iiron pikkusauna oli käytössä lauantaina savusaunan jälkeen. Kuva SV.

Ojaveeren habitaatti-ihmettelyä vielä kerran ! Kuva SV.

Antsun varastonavetan seinä ja Bimbo -koira. Kuva SV.

Metsäkummina ei Anna Puu vaan Kimmo Puu. Kuva SV.

Yhteishorroksen riemua ! Neitoperhonen ja liuskayökkösjengi.  Kuva SV.

Pääsnan kylän vanhan kivikellarin seinillä oli todellinen horros show. Mittari selvisi Sepon/Kaurin avulla kiiltomittariksi, (Triphosa dubitata), joka talvehtii myös aikusena.  Kuva SV.

Kellarissa oli pari sataa liuskayökköstä (Scoliopteryx libatrix). Liuskayökkönen talvehtiin aikuisena, tulee luoliin ja kellareihin elokuussa ja suurin osa perhosista on lennossa touko-kesäkuussa. Laji pystyy piikki-imukärsällään lävistämään hedelmien kuoren ja käyttämään niitä ravinnokseen. Kuva SV.

 Täältä pesee vielä muutama makupalakuva mun kamerasta! Terv. Kimmo (KH)

Kesän jäljiltä yhdistyksen mökin pihalla nökötti varsin märkä risukasa.

 Illan hämärtyessä risukasa kuitenkin saatiin syttymään ja siitä tulikin varsinainen tulivuori!

 ...jäljelle jäi vain tuhkakasa.

 Lauantaipäivän retki alkoi Räpinan kaupungin kirkkomaan kupeesta...

 ...ja eteni Sillapää kartanon puistoon ja tekojärven rantaan.

 Sillapään puistossa värikkäiden lehtin seassa hehkui pitkä risvistö syysmyrkkyliljoja.

Puiston puissa kiipeili puukiipijä. Räpinassa tavattiin lisäksi pähkinänakkeleita, mutta kamerani linssi ei niitä kuitenkaan tavoittanut.

Tyyni maisema Peipsijärvelle.

 Järven polderin takana olevalla laajalla niittyalueella oli sekä lehmiä...että tuhansia kottaraisia

 Kottaraisten kokoontumisajot!

Iiro vieraili allikkaassa.

Ja loppuun vielä Peipsijärven rannan vanukehirvenjuuri (Inula britannica)

Ja syksyn viimeinen vuorimunkki (Jasione montana).

Ja taas joutui armas aika eli Rekijoen piilopellon talkootaika. Tänä vuonna pääsimme niitolle hyvissä ajoin heinäkuussa, ja silloinhan se heinä perinteisesti tehdään. Heinä oli kasvanut tänä vuonna erityisen hyvin sekä Kiikalan Nikkalanojalla että Perttelin Koskelan laitumella. Niittyjä on niitetty jo 7 vuotta ja nyt alkavat tulokset näkyä ! Nikkalanojan pienruohoniitty oli alaosistaan hieno ja nurmikaunokki on räjähtänyt rinteellä kasvuun. Koskelan laidun on kuivahkoilta rinneosiltaan todella hienoa kukkaloistoa, menneen maailman lumoa: ero hoitamattomaan ja laidunnettuun oli varsin selvä. Kuvat puhukoon puolestaan. Kuvat Iiro Ikonen ja Eija Hagelberg 25-26.7.

Tätä etualan Koskelan rinnettä on niitetty 7 vuotta. Takana laidunnettua aluetta. Niitetyllä alueella on lisääntynyt selvästi mm. keltasauramo ja kelta-apila.

Lähikuva menneisyydestä, niitetyn niityn kukkaloistoa. "Fager är lien" sanoisivat viikingit.

Haluan kertoa tässä vaiheessa tarinan, jonka toin esiin kun olin kokoamassa pohjoismaista julkaisua Fair is the blooming meadow (Temanord 2004:564 ) eli :

"The history behind saying "Fager är lien - Fögur er hlíðin - Fair is the blooming meadow" extends back to the Viking hero Gunnar, who lived in southern Iceland in a beautiful flatland area under the influence of a large river, in a farm by a blooming hillside. In essence, Gunnar's story is a description of good, well kept land and traditional farming methods. However, everything was disrupted because of a dispute between Gunnar's wife and his friend's wife. These strong-minded ladies had been killing each others' slaves and Gunnar became involved and therefore he was doomed to leave his beloved country. On his way down to the ship, he looked back to his farm under the sunny hillside and proclaimed:

"The hillside is so beautiful - I will not go, I will stay". So he stayed, and was soon killed by his enemies because he was breaking the law by not leaving the country.

This phrase has been used throughout the centuries to indicate love for the land, love for one's roots, background and for the countryside in later years. But do we nowadays want to maintain or abandon our cultural heritage - the blooming meadows?"

...yes we do want to maintain. Hoitamallahan niityn kukoistus säilyy eli hommiin. Pieni laikku jätettiin hyönteisille !

Tässä Kimmo työntää Soloa ja ruoho kaatuu.

Pj:mme myhäilyä.

Heinämakkaranpyörityksen mestarit Maija ja Eija tahdissa.

Keltasauramoiden ja päivänkakkaroiden takana siintää yöpaikamme piilopelto.

Yöpymispaikkamme piilopellon laidunnetulla suojavyöhykepellolla. Yöllä kuultiin pensasirkkalintuja, ruisrääkkää ja töyhtöhyyppiä. Nähtiin lepakko. Aamulla lehahti lentoon - ei aamuinen koi- vaan peltopyyperhe Kimmon nenän edestä.

Tässäpä sitten Nikkalanojan maisemia, niityn ja vanhan metsän mosaiikkia. Hienoja perhoshavaintoja mm. ketokultasiipi, viherniittysiipi ja virnapunatäplä. Tässä on bongattu kai kevättädyke tai hakarasara.

Action in Nikkalanoja rivulet slope. Etualalla agronomi Anna Mäki-Punto.

Anni nautti niityn loistosta Nikkalanojalla.

Nikkalanojalta löytyi jo vähän väsyneen näköisiä ketokultasiipiä.

..ja virkeämpiä loistokultasiipiä.

Isoista täpläperhosista maisemaa täplitti nopealiikkeinen ketohopeatäplä.

Tämä ohdakeperhonen oli kuin sodasta palannut, kestänyt Afrikan matkan ja Suomen suven. Nikkalanojan niitty on varmasti hyvä valinta eläkepäiville. Mission accomplished.

Rytmikästä hanhenmarssia notkon lehmäpoluilla. Niitä pitkin oli hyvä edetä aurinkoista tietä eteenpäin ! Niityille kannattaa mennä hauskalle matkalle ja ottaa kaverikin mukaan.

Maija heinissä.

Mehut on Eijalta menneet...

...vielä kerran paluu Koskelaan. Ritva ja niitty. Hyvää suvenjatkoa ! t. I&E

Oli vari tulossa ja loma päällä joten luonnollisesti ajaa pärryytelin kohti Viroa ja Muhua. Nykyään voi lipun ostaa suoraan Virtsu-Kuivastu –välillekin netistä.  Viikinki vei klubilaisen edullisesti kohti Tallinnan satama. Auton mukana kulki pyöräni ”Kulkuri” ja tavoitteena tutustua Muhun pyöräreitistöön ja käydä Länsi-Saarenmaan alvareilla katsomassa täpläverkkoperhosen lentoa (Melitaea cinxia). 

Täti oli viettänyt Muhulla jo 6 vkoa ja auttelin vähän siivoustöissä;  poltettiin keväällä raivatut kriikunat, raivattiin vähän lisää ja kunnostettiin ovia ja ikkunoita sekä niiteltiin pihapiiriä. Punaiset Muhun perunat olivat itäneet hyvin Kaakkois-Virosta saatujen härkäpapujen kera.  Muhu ja Saare ovat luonnontieteellisessä mielessä suomalaiselle paratiisi kalkkikasveineen, haittapuolena ovat saarella punkit ja niissä runsaana esiintyvä borrelioosi -bakteeri.  Tässä kuvia matkalta, joka oli jälleen kerran vertaansa vailla. Muhun pyöräretkien lomassa saattoi hellettä viilentää ”Juu Jääb” –festivaalissa Nautsessa (upea jazzkuningatar Pascal von Wroblewsky), Päddasten kartanossa ja Kuivastun sataman baarissa. Kuvat by Iiro Ikonen 27-30.6.2009.

Neidonkielet näkyivät.

Hirvenkelloja löytyi Päddasten tieltä (Kuivastu-Päddaste).

Hohtosinisiipi heinäratamolla Mälassa.

Niittyperhoskorut täydensivät niityn väriloiston; idänniittyperhonen.

Verikurjenpolvilla ruokaili ahkerasti sinisiipiä.Tässä lehtosinisiipi tai punatäpläsinisiipi.

Pikkusinisiipi lensi alvareilla runsaana. Laji on Suomessa perin harvinainen.

Tämä lihansyöjä on pitkälehtikihokki.

Ahokylmänkukat olivat valloittaneet Länsi-Saaremaalla Vilsandin ls-alueen rantavyöhykkeen Saaren puolella.

Huomaa "Kulkurin" vieressä sydämenmuotoinen kangasajuruohotupas. I love Saare !

Tagamoisan lehdesniityiltä löysin 1 kpl punavalkkuja. Kuvahan siitä piti saada....

...ja sitten löytyi etsinnän pääkohdekin - kirjopapurikko !

Tutustuin perhoslinjalaskentaan Anu Tiitsaaren johdolla, kuvassa Atlan täpläverkkoperhonen (huomaa täplärivi). Laji oli Atlassa opettelemassa lentoaan: sen toukat elävät nuorina laumoissa seittiteltassa.

"Täplis" sivukuvassa ketokäenmintulla.

Sinivatulla komean ja tuoreen näköinen angervohopeatäplä.

Tämä kaveri ilmestyi viereen imemään mönjää mudasta ja lähti yhtä kiireesti kuin tulikin. Eli haapaperhonen !

Hmm. Olisikos tädykeverkkoperhonen...laji puuttuu Suomesta.

Eräs Viron hienoimmista ruohoniityistä on mantereen puolella  Matsalun luonnonpuistossa Saleveren Salumäellä. Ruohoista värin tekivät tässä runsaana oleva masmalo, muita lajeja mm. sikoangervo, loistotädyke, verikurjenpolvi ja ratamot.

Vuoden eräs odotetuimpia tapahtumista on minulle pikkuapollon (Parnassius mnemosyne) lentoonlähtö. Laji lentää pihapiirimme ympäristössä Myllyojan notkossa ja historiallisella kylätontilla seuraillen tarkasti pystykiurunkannuksen esiintymistä. Tänä vuonna lento alkoi 29.5 ap muutaman yksilön voimin, 30.5. oli kylätontilla jo 4 yksilöä näkyvissä yhtäaikaisesti ja Myllyojallakin lento oli kohtuullisen runsasta. Sitten hellepäivänä helluntaina 31.5. lento "räjähti" ja sekä Myllyojan että Häävälän paikoilla näkyi jo toistakymmentä yksilöä samaan aikaan lennossa. Häävälän eteläpuolisella kesantopellolla oli paritteluintoa vielä iltamyöhällä ja perhosten määrä oli mielestäni korkeinta luokkaan mitä Halikossa olen tähän mennessä nähnyt. Laji lentää vain auringonpaisteisella ilmalla, pilvistä ja tuulista se ei pidä. Nimi apollo tarkoittaakin valon jumalatarta. Kuvat Iiro Ikonen

Tässä tarinan päähenkilö.

Tässä aavistuksen ryppysiipinen vastikään kuoritunut koiras.

Kuvaillessani 30.5 Myllyojalla näin miten koiras "napautti" vastikään kuoriutuneen naaraan maahan ja heti pari kietoitui yhteen lemmenleikkiin.

¨

Tässä muutama minuutti kopautuksen jälkeen löydettiin jo yhteinen asento. Koiras raukean oloisena alhaalla.

Kävin syömässä ja kun tulin vähän yli tunnin kuluttua takaisin oli koiras jo muovannut naaralle kitiinisen siveysvyön keskiruumiin alle - ja lähtenyt paikalta kohti uusia seikkailuja.

Niittyjen mikromaailmassa on todellista taistelua elämästä ja kuolemasta, niittyjen "kauniit ja rohkeat". Tässä on hämähäkki saanut saalista.

Metsäkurjenpolvet olivat jo osin auenneet, niille on tiensä löytänyt juomujäärä.

Tämä ludelaji näytti viihtyvän aukeamattomilla metsäkurjenpolven nupuilla.

Kärpänen etsi mettä puna-ailakilta.

Tämän rakastuneen parivaljakon naaras oli varmaan saanut kukan lahjaksi.

Mustakonnanmarjan kukat olivat myös auki.  Ne erottuivat hyvin Häävälän jokivarressa.

Mansikkakirjosiipi nurmipuntarpäällä.

Ehdoton 1-mesikasvi pikkuapollolle on Halikossa metsäkurjenpolvi, mutta sen ollessa vähäinen laji istahtaa voikukalle tai leinikeille.

Hei kaikille. Tässä jo perinteisiä kesänaloitusterveisiä Virosta Muhun saaresta ja Saaresta, jossa vietin tänäkin vuonna viikon ajan perhosia ja kasveja kuvaillen. Kuvat Iiro Ikonen 19-21.5.2009

Kalkkivaikutteisten niittyjen räjähtäneen kukkaloiston ehdoton ykkösväripommi on masmalo.

Kevätkuva Mälan kylästä.

Tielle tuli tuohon, kissantassu ja linnunruoho.

Swingit sikojuurella.

Lettoniityiltä meren äärellä viihtyy laji, joka Suomesta puuttuu - metsähiipijä.

Hammasjuuri väritti Kübassaaren lehtoa.

Suurikokoisten keto-orvokkien kevätvaellus Kübassaaren merenrantavalleilla oli näyttävä spektaakkeli.

Kimalaisorho tuoksui Üügulla. Missä te ootte te pistiäiset?

Jauhoesikkojen ja raatteiden väriloistoa letolla.

Tunnistattehan tämän parivaljakon?

Lentoon lähdössä.

Tässä lennonjohtaja soikkokaksikolla.

Keltaniittyperho masmalolla.

Nämä korennot olivat vallanneet Pädasten niityt.

Mustatäplähiipijä oli myös jo Pädastessa lentofiiliksissä.

Omenapuut kukkivat, taustalla Vladimirovits T-25.

Metsähallituksen koordinoiman PerinneElon työryhmä vieraili tällä kertaa Länsi-Turunmaan perinnemaisemilla ja tulevilla sellaisilla. Seilin saaressa meille esiteltiin mm. varsin järein toimin toteutettavaa peruskunnostusta - mutta tällaisetkin hoitomenetelmät tulee olla mahdollisia siellä missä ympäröivästä luonnosta löytyy potentiaalia hienon perinnemaisemakokonaisuuden elpymiseen. Ja tämä on tilanne Seilissä. Aluksi Turun yliopiston asemanhoitaja Jari Hänninen esitteli meille itse saarta - sen historiaa ja rakennuksia, sekä Turun yliopiston tutkimushankkeita saarella.

Ryhmämme yöpyi Nauvon Gammelgårdissa ja seuraavana päivänä retkemme suuntatui mm. Lenholmin tammihakaan ja Pexorin kenties tulevaan tammihakaan. Alla olevin kuvallisin terveisin, Kimmo (Yhdistyksen varajäsen PerinneElossa)

PerinneElon porukka kävelemässä kohti Seilin saaren päärakennuksia, jotka nykyisin ovat Turun yliopiston (Senaattikiinteistöt) omistuksessa. Ympärillä olevat niityt tulevat tänä kesänä laidunnuksen piiriin.

Seilin kirkko ja alla kaunis näkymä kirkkomaalta.

Vanhempi tutkija J. Pykälä lähestyy vanhaa lehdestettyä metsälehmusta silmä tarkkana. Ja löytääkin uhanalaisen rupijäkälän...tosin kuvaaja ei enää ole varma onko alla oleva jäkälä juuri se uhanalainen vai ei =)

Tästä raivautuu lehto. Maapuita on reilusti.

Kaakkoiskulman merenrantaniitty tulee taas n. 10 vuoden tauon jälkeen laidunnuksen piiriin. Kipaisin pikaisesti niityn puolella ja avoimemmilta kohdilta löytyikin etsimäni käärmeenkieli. Morjenstus sullekin.

Haavan kainalossa sinnitellyt kevätesikko katselee avartanutta maisemaa ja suunnittelee sinne muuttoa jälkeläistensä kanssa

Aseman länsipuolella myös raivattu voimakkaasti vanhan niityn ympäristöä. Ensimmäisinä vuosina (alueen siistimisen jälkeen) aluetta niitetään ja sen jälkeen tälläkin kohteelle tulee laidunnusta. Ympäröivät niityt ovat monilajisia, joten maaperän siemenpankin lisäksi reuna-alueiden niityt tarjoavat otolliset mahdollisuudet alueen kehittymiseksi hienoksi niityksi.

Lähialueella kukkivat mm. mäkilemmikit...

Ja mantereen asukille harvoin nähtävä mäkilitukka

Ja tässä litukan lehdet

Ramalina sp. ja taustalla ryhmän majapaikka Gammelgård Nauvossa.

Hannele hurmaantui perjantain retkikohteestamme - Lenholmenin valkovuokkomerestä!

Lenholmenistä avautuu myös hienot rantaniittymaisemat. Maarit  tähyilemässä lintutornissa.

Tammen rungoilla kasvaa useita harvinaisia jäkäliä. Tässä joku niistä.

Viimeinen kohde oli Paraisten Pexorin tammea kasvavat saarekkeet ja niemekkeet peltojen keskellä. Mukaan saimme oppaaksi Kaj-Ove Petterssonin (mies ruutupaidassa). Joka näytti meille "loppuhuipennukseksi" läheisen mäkirikkoesiintymän.

Tiistaina 28.4. saimme vieraaksemme HAMK:in Evon yksikön ""Tulen käyttö metsän ja luonnon hoidossa" opiskelijaryhmän. Alkuiltapäivästä vierailimme yhdistyksen vuoden 2006 kulotuskohteella Paimion Vähäjoen varrella. Myöhemmin iltapäivällä saavuimme Osmo Nurmen omistamalle jokivarsiniitylle Salon Vaskiolle, jossa päästiinkin sitten tosi toimiin.

Kulotettavan niityn itälaidalla oli jyrkkä rinne jonka laidalla kasvoi katajaa ja kuusia.

Länsiosa oli teknisesti helpompi, eikä paksua heinääkään ollut yhtä paljon kuin itäosissa.

Arto kärrää varusteita pelipaikalle

Helena virittää tuuliviirit. Viireistä voidaan nähdä tuulen nopeutta ja suuntaa. Laakso-oloissa tuuli pyörii eri tavalla aukeisiin paikkoihin verrattuna.

Turvanamme oli kellupumppu, jolla saatiin nostettua vettä Kuusjoesta.

Ja tässä letkut vedettynä ylärinteen metsikköön.

Evon opettaja Henrik Lindberg opastaa kulottajia illan ohjelmasta. Vasemmalla maanomistaja Osmo Nurmi.

Kulotettava alue rajataan läheisestä metsästä huolellisesti kastelemalla.

Katajien kostutustuskäsittelyä...

Vaaravyöhykkeellä ollut kuusi kasteltiin myös huolella.

Ja sitten olikin H-hetken aika. Puhelu pelastusviranomaisille on tehty joten nyt voidaan sytyttää kulo!

Kuiva ruokohelpi roihahtaa hyvin tuleen.

Niitynomistaja sytytyspuuhissa.

Arto ja sytytin-tohotin.

Niityn ylälaidalla heinikon seassa sinnitteli  muutama kevätesikko

...ja tästä tulee keväthanhikki.

Illan päätteeksi kävimme läheisellä, Osmon 30 vuotta niittämällä niityllä. Jatkuvasti niitetty niittoniitty on varsinainen harvinaisuus Suomessa!

Alla vielä arkistojen kätköistä muutama makupala 2006 vuoden kulokohteelta (jolla vierailimme alkuiltapäivästä) ja verrannekuva, miltä alue näyttää nyt

Paimion Vähäjoen niitty 26.4.2006 kello 17.

Paimion Vähäjoen niitty 26.4.2006 kello 19.

Paimion Vähäjoen niitty 28.4.2009. Vuoden 2006 kulotuksen jälkeen niittyä on laidunnettu sopivalla laidunpaineella. Eläimet ovat lisäksi "karsineet" puuston alaoksia ja pitäneet kursissa pajuja, tehden maisemasta avaramman. Kulotettu ja laidunnettu alue alkaa myös vihertää huomattavasti hoitamattomia alueita aikaisemmin.

Kiitos vielä Evon kulopoppoolle - oli oikein opettavainen keikka!

T. Kimmo

Tässä pikainen tusina kuvistani:

Tuosta pitäisi tulla laidun...

Mistähän aloittaisi, tuumii Kimmo.

Iiro vauhdissa...

... ja Eija.

Voima(saksi)mies Olli raivaa.

Anni kantaa.

Ilona valvoo työmaata.

Haketta syntyy.

Emmää mittän tehny...

Hyvinhän se palaa, Sami ihailee.

Iiro hillitsee.

Kimmo dokumentoi.

Kuvat: Keijo Luoto (koivuharju.vuodatus.net)