Aurinkoisena elokuun sunnuntaina järjestettiin jälleen niittytutkimusruutujen niitto Someron ja Kiikalan jyrkkääkin jyrkemmillä rinneniityillä. Laskeskelimme, että taitaa olla kohta 10. vuosi kun ruutuja on niitelty. Asia pitää vielä tarkistaa, mikäli ensi vuosi on 10:s niittovuosi, täytyy sitä sitten juhlistaa isomman väkijoukon ja pidemmän Piilopellolla oleilun merkeissä. Tällä kertaa paikalla oli 4 ahkeraa talkoilijaa ja apuna mini-Grillo niittokone ja Kimmon kerrankin terävä viikate, joten suoriuduimme kahden tutkimusruudun niitosta ja haravoinnista yhden päivän aikana. Suurkiitos Henna, Ritva ja Iiro! Alla muutama räpsäytys päivän työrupeaman keskeltä. Kuvat: Kimmo Härjämäki

 

Nikkalanojan niityn nurmikaunokki oli entisestään runsastunut. Alueen itäosassa se alkaa olla jo koko niityn valtalaji!

No niin ja nyt päästiin vauhtiin. Iiro pikku-Grillon sarvissa ja Ritva haravan varressa.

Henna taikoo niittymakkaran

 

Parissa tunnissa syntyy jo jälkeä. Nurmi nurin!

Sen jälkeen kaffelle. Jyrkkä mäki hapotti kuitenkin pohkeet kesken matkan :)

Vihdoin perillä! Kahdenlainen kolmikko kaffella.

Nikkalanoja valmis. Pikku-Grillo jätti muutaman nurmikaunokin pystyyn siementämään. Ensi vuonna koko niitty lienee sen peitossa!

Kello 15 paikkeilla alkoi urakkamme Korvenojan laitumilla.

Kostean vuoden takia niitty oli rehevää ja heinä varsin painavaa. Alhallaa pieninä pisteinä työmuurahaiset Henna ja Ritva pressun kanssa.

Huhhu. Hikinen urakka loppusuoralla!

 

Liikuskelin pari viikkoa heinäkuun lopulla Etelä-Virossa ja Saarenmaalla. Sukujuhlien ja kalareissun ohessa sain kuvailtua vähän perhosiakin ja osuipa muutama harvinaisempikin laji putkeen. Tässä kuvakavalkadi. Kuvat ja tekstit Iiro Ikonen.

Pääsnan kylässä koloradokuoriaisia torjuttiin nappikukasta (pietaryrtti) saatavalla luonnonliemellä.

Pääsnan heinäkuu oli kuuma, +31 astetta. Vohandu joki viilensi ihanasti.

Piusan kuopilla sain hyviä perhoskuvia. Jos ei ole joku värivirhe, niin tässä voisi olla Suomesta hävinnyt juovapunatäplä. Tähän olisi kiva saada joltain asiantuntijalta kommentti.

Lude herkuttelee virnapuntäplällä Piusalla.

Juolukkasinisiipi löytyi hiekkakuopan reunalta.

Ants ja traktorinsa.

Sekä Etelä-Virossa että Saarenmaalla oli häkellyttävän runsaasti ritariperhosia.

Sorven nimen lähellä oli koottu taiteellisia kalkkikivipatsaita. Näitä näkee joka puolella rannikkoalueilla.

Ohdakeperhoset, neitoperhoset ja amiraalit herkuttelivat punalatvan kukkinnoilla.

Saaren Salmen muinaislaivan luurangot olivat vieläkin avoimesti esillä.

Tuhannet lokit, lähinnä kai kala- ja naurulokkeja, kokoontuivat herkuttelemaan alvarien päälle lentomuurahaisilla.

Neitoperhonen Mälan kylästä.

Mälän kylässä illasti suopayrtillä myös mäntykiitäjä.

Vilsandin alvareilla hietaheinäperhonen löysi hikisen käden.

Kuollut näätä.

Loistokultasiiven väriloistoa.

Kottaraiset olivat lehnmän apuna hyönteisten torjunnassa.

Mälassa lensi Suomessa varsin harvinainen täpläpaksupää.

Länsi-Saarenmaalta löytyi pienen hakemisen jälkeen muurahaissinisiipi.

Tässä lentokuva kaverista, sinisiipi on isokokoinen ja helposti tunnistettava laji suurien mustien täplien vuoksi. Laji elää kiekkosarviviholaisen pesässä. Toukka syö viholaisen munia ja koteloita ja muurahaiset saavat vaihtokauppana toukan erittämää makeaa mannaa.

Ohdakeperhonen kangasajuruoholla. Kauniit värit jo kertovat että kyseessä on vastakuoriutunut toisen sukupolven yksilö.

Sinappiperhonen kangasajuruoholla. Lajilla on ollut hyvä vaellusvuosi.

Kävelin merta myöten Muhun saaren pohjoisosan Koinastuun. Välillä jouti kulkemaan autojen peräaalloissa.

Välillä keskellä merta tuli vastaan uhkaavat sonnit.

 

Varsinais-Suomen ELY-keskus ja Helsingin Yliopisto järestivät yhteisen tiedotustilaisuuden Merikarvialla. Aiheena oli Satakunnan kesän 2011 tummaverkkoperhoskartoitukset (Melitaea diamina) ja elinalueiden suojelu sekä hoito. Kartoitusta rahoitetaan YM:n uhanalaisrahoista. Helsingin yliopistosta paikalla oli mm. Kalle Meller; Katja Rönkä ja Henna Fabritius ja ELY-keskuksesta minä. Kuvat ja teksti Iiro Ikonen

Kaunokaisen löysi Henna heinäkorrelta taiteilemassa !

 Ventti siivissä. Merkintä-jälleenpyynnissä merkitään perhoset numeroin, jottta niiden siirtymistä elinympäristölaikkujen välillä voidaan tutkia.

Naaras pääsi parempaan syyniin...

.

Tummaverkkoperhonen in focus.Kuvassa Satakunnan kansan kuvaaja ja Merikarvian paikallislehden toimittaja, perhosta käsittelee Katja Rönkä.

 

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen, Metsähallituksen ja Laitilan kaupungin väkeä visiteerasi Laitilan Untamala-Kodjalan natura-lehdoissa ja perinnemaisemilla 01.07.2011 tavoitteena pohtia tulevan hoito- ja käyttösuunnitelman ytimeksi Natura-alueen hoitosuosituksia, eli hoidetaanko lehtona vai pb:n. Samalla löydettiin muutaman herkullinen uharilajiesiintymä. Kuvat Iiro Ikonen

Punemittari (Lythria cruentaria) lensi hienosti Vasikkahankaan niityllä, niityllä vietti päivää päiväperhosten lisäksi koko joukko "päivällä lentäviä yön perhosia".

Osaatteko erottaa saunakukan ja päivänkakkaran?

Das Rapakivi stone oli everywhere.

Maija pohtii kääpäasioita.

Vasikkhankaan viereinen lehto vanhainkodin alapuolella. Siinä olisi pienen kaupungin metso-lisäalueen paikka !

Mussalon lehdossa kasvoi raidankeuhkojäkälä.

Lehto oli paikoin rehevää, paikoin talouskuusikon näköistä...

Laitilan Untamalan kedolla kepsattiin 6 yksilöä saunionoidanlukkoa.

Tähkämaitikka löytyi Laitilasta uudelleen - vanha tunnettu esiintymä oli kadonnut pari vuotta sitten.

Tähkä.

Tutkimusryhmä: Kimmo Härjämäki, Tuuli Pakkanen, Maija  Mussaari ja Marja Pälikkö.

 

 

 

 

 

Tänä vuonna ELY-keskuksen vanhan TEHO -hankkeen vauhtiveikot (Kimmo Härjämäki, Maria Yli-Renko, Joni Koskinen) ja minä lähdimme pienelle yhteiselle lomamatkalle Vilsandiin. Tavoitteena oli tutustua Kadri Paomeehen kanssa Vilsandissa tehtyisiin talkooraivauksiin sekä löytää mahdollisimman monta kämmekkälajia. Virolaisista kämmeköistä varmasti löydettiin 19 lajia ja taisi olla muutama epävarmakin, Saarenmaalla kaikkiaan on havaittu 34, joten yli 50% tehoon päästiin. Matka oli hyvin lämmin ja hauskaakin oli. Kuvat matkalta 9-12.6.2011 Iiro Ikonen. Loppuun kokosin pienen kuvasarjan eri verkkoperhoskuvistani 2009-2011.

Tässä ollaan Muhun Mälan kalkkivaikutteisilla niityillä. Fokuksessa kimalaisorhot.

Alvarilettojen jauhoesikot (Primula farinosa) olivat pääsääntöisesti jo kukkineet. Kosteiden lettojen seuralaislajistoon kuului punakämmekät, kirjokorte ja nuijasara.

Punakämmekän valkoinen muoto; vasemmalla puolella oleva sara on äimäsara (Carex dioica) ja kaksikotisen lajin hedetähkä.

Katajan kätköihin on Mälassa istahtanut EU:n suojelema ruskoniittyperhonen (Coenonympha hero).

Üügun pangalla törmäsimme ihmeeseen. Levitoiva siniyökönlehden kukka ! Vai kukahan vetelee tässä naruja?

Hohtosinisiivet (Polyommatus icarus) olivat aloittaneet lentonsa. Tässä koiras lettovillalla Üügussa.

..osittain sininen naaras.

Makrolla kuvasin vielä äimäsarojen ryhmän.

...ja kimalaisorhon (Ophrys insectifera) petturinkukan. Kimalaisorhon kukat houkuttelevat ulkomuodollaan ja feromonituoksullaan velhopistiäisten (Argogorytes mystaceus ja A. fargei) mustakeltaisia koiraita parittelemaan kukan kanssa. Kimalaisorhon kukinta alkaa optimaalisesti pistiäiskoiraiden kuoriuduttua ja ennen pistiäisnaaraiden kuoriutumista

Kuvassa voisi olla karvakehrääjiin kuuluvan heinänorsun (Euthrix potatoria) toukka. Latinankielinen nimi potatorius tarkoittaa juomaria ja toukan tapaa juoda runsaasti mesikastetta. Heinänorsu on Pohjois-Euroopan 3 norsulajista laajimmalle levinnyt.

Palokämmekkä (Neotinea ustulata) Someran tienvarsialvarilla.

Samassa paikassa parittelevat hohtosinisiivet.

Arvo Kullaperen veneellä päästiin Viljandin saareen. Tässä matkalta lintuluodolta kuvia. Haahkojen määrä on pudonnut, liekö syynä merikotkat? Alueella oli lennossa kalatiiroja, lapintiiroja, riuttatiiroja ja räyskiä. Saarella pesi valkoposkihanhia ja joutsenia.

Vilsandilta kukkahämähäkki lupikassa. Luulisi että tämän huomaisi...

Kadri Paomees esitteli meille Keskkonnametin raivauskohteita. Risut ja katajanoksat oli poltettu talvella.

Kimmo tutkii mustaruosteheinää (Schoenus nigricans). Näimme matkalla myös Teesun lettopinnoilla pienempää lajia ruskoruosteheinää (Schoenus ferrugineus).

Vilsandin alvaripintaa.

Lounastauolla Vilsandissa vanhan pelastusvenevajan luona.

Härjis.

Näkymä majakalle ja merenrantaniitylle.

Vilsandin rantakivikkoa, jäkäliä ja kalkkikiveä.

Rantakivikossa vaaniskeli tv, mutta vetäydyimme rauhallisesti paikalta.

Keitä te ootte te nuoret poijat, kunnnemmä tunne teitä? Vilsanissa laiduntaa 800 lammasta.

Ensin nähtiin miekkavalkku  Papissaaren mukulakivitiellä. Miekkavalkkupaikan  ! Miekkavalkkupaikasta 50 metrin päässä oli runsaasti pesäjuurta (Neottia nidus-avis). Tämä kuva otettiin myöhemin illalla Tagamoisan lehdesniityllä.

..ja sitten naureskeltiin että varmaan 50 metrin päässä on kukassa punavalkkua. Ja niinhän kävikin. Perinnemaisemajumalat ovat meille suosiolliset.

Tässä avautuu pohjoismaiden kenties kaunein kämmekkä, punavalkku, Cephalanthera rubra.

Kuvassa kaikki tienvarren 5 punavalkkua.

Miehenkämmekät olivat enimmäkseen jo ylikukkineet, samoin kuin Vilsandista löytämämme ruusukekämmekät. Kuvassa miehenkämmekkä (Orchis mascula).

Tagamoisan lehtoniityn loistoa.

Lehtoniityn reunalta bongasimme myös haavayrtin (Sanicula europaea).

Seuraavana aamuna löysimme kymmenittäin miekkavalkkuja Harilaidiin menevän tien varresta. Tässä eräs kaunokainen.

Miekkavalkkupaikan vieressä oli raivattu lehtoniittyä/ hakamaata.

Harilaidiin mennessä saimme ihastella rantadyynien kasvillisuutta. Tämä merikaalin näköinen onkin meripiikkiputki (Eryngium maritimum).

Etualalla merikaali (Crambe maritima) ja runsaana kukkiva kangasajuruoho (Thymus serpyllum).

Thymuksen lähellä parittelivat harjusinisiivet (Pseudophilotes baton).

Ryppyinen kaveri medenimemispuuhissa. Liekö tullut ryppy rakkaudesta vai ilmassa partioivilta sudenkorennoilta?

Valitettavasti parissa paikassa Harilaidin tiellä näimme kurtturuusua (Rosa rugosa). Siitä tulisi päästä heti eroon ottaen huomioon mitä Hangossa ja Örössä on käynyt.

Rantaniityiltä löytyi yllättäen satoja isoja ketonoidanlukkoja (Botrychium lunaria), laji on yhdistyksemme tunnuskasvi. Yksilöt olivat varsin suuria, tässä kätemme mittakaavana.

Muutama tummaneidonvaippa (Epipactis helleborine) oli yllättävän pitkällä kukinnassaan. Näimme myös nuoria lehtoneidonvaippoja ja suoneidonvaippoja.

Kimmo ehdottaa: "Uikaamme villaisessa pallomeressä". Kuvan villapäät ovat ahokylmänkukkia...

...mutta päätimmekin sittenkin uida Harilaidin majakalle. Majakka oli ennen 30 astetta vinossa, mutta joutunut veden valtaan ja suoristunut. Katsokaapa kuva 10 vuoden takaa: http://www.ppie.net/gallery/gallery.php?c=342&id=370

Majakassa oli pieni köysi jota pitkin pääsi ponnistamaan sisään. Kiipesimme rautarappusia 1. kerrokseen, mutta ylemmäs emme rohjenneet mennä. Paikallinen kertoi että aluella on hieno energia ja olimme sen aistivinammekin.

Sitten kävimme vielä Teesun rantaletoilla katsomassa taarnoja. Kuvassa siniyökönlehti joka voi näemmä kasvaa lahoavan puunkin epifyyttinä.

Teesusta matka jatkui Odalätsiin. Tässä tunnelmaa Odalätsin lähteiköltä ukkosraekuuron jälkeen. Rakeet kelpasivat muuten hyvin juomien viilentämiseen. Jäätä taivaasta :D.

Lähtöpäivänä kävimme vielä Matsalun lähellä Saleveren Salumäellä. Kuvassa Joni ja Maria.

Salumäen lähderinteillä törmääsimme ikikuuruohoon (Lunaria rediviva).

Salumäellä lenteli kirjoverkkoperhonen (Eyphydryas maturna).

Verkkoperhoset eivät ole helppoja tunnistaa. Tämä on Somerasta kuva Saarenmaan puolelta 10.06.2011 ja ilmeisesti tavallinen ratamoverkkoperhonen (Melitaea athalia). Vai olisiko tädykeverkkoperhonen?

Kuva on Atlasta Saaremaalta parin vuoden takaa eli täpläverkkoperhonen (Melitaea cinxii). Tämän tuntee helposti alapinnan täplärivistä.

Kaverilla on pisteet takasiivissä, mutta kyseessä on punakeltaverkkoperhonen (Eyphydryas aurinia). Tämän kuvan otin viime kesänä Nedreman lehdesniityltä !

Tämän kuvan otin niinikään viime kesänä Suomen Merikarvialla. Tässähän on tummaverkkoperhonen (Melitaea diamina). Kartoitukset jatkuvat Satakunnassa tänä kesänä.

Viimeinen kuva on Saaremaalta alvarilta parin vuoden takaa heinäkuun alusta. Tässä taitaapi olla tädykeverkkoperhonen (Melitaea aurelia).

Tässä ystävät taputtavat Saarenmaan kämmekkäloistolle ja luonnolle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hei vaan !

Tässä muutama kuva Halikon Märynummelta kesäkuun alusta. Kuvat ja teksti Iiro Ikonen.

Pikkuapollo on noussut ! Kuva 01.06.2011.

 

Kuva on Jensenin Perttelissä laiduntamalta jokivarsiniityltä. Tehtiin sinne päiväretki ja ihmeteltiin kevätesikkojen ja keto-orvokkien lisääntymistä !

Eija ja Sami. Taustalla naapurin hiehot. Kohta lihakarja rynnii näihin maisemiin. Palataan kesäkuun puolessa välissä astialle Viron kuvien kera !

 

 

Dear colleagues and friends of traditional rural biotopes,

In the frame of Interreg IVA -project "Natureship"  some Finnish and Swedish experts visited some important grassland and wooded pasture/meadow sites in Norrtälje region 18-19.11.2010. The host was Norrtälje Foundation for Nature Conservation. I write this article in unofficial blog in English using "expert hat" in order to deliver information for colleagues and networks in Finland and abroad.

The Norrtälje region is characterised by old, and sometimes huge (!), oaks. This was estimated to be appr. 500 years old. Norrtälje Nature Conservation Foundation has carried out inventories of old trees in the region.

Carlberg calcareous meadow, under 2 hectares, restored during years carefully with love and 500 thousand crownes held some nice biodiversity such as Carex hartmannii. See C. hartmannii distribution: 

http://linnaeus.nrm.se/flora/mono/cypera/carex/kartor/careharn.jpg

 

Magnus Bergström from Association for Norrtälje Nature Conservation Foundation showed photoserie of restoration of calcareous meadow and lake meadow. Plowing and harrowing (!) can be sometimes used as restoration method in order to get rid of tussocks or unwanted species such as Nardus stricta. There seems to be familiar looking Bandwagen -modifications. Beside of biodiversity values, cultural historical values are also emphasised in the Norrtälje work.

Then we visited Natura 2000 bog and fen area Kornamossen. Some fens were restored and mowed by small self-pulling mowing machines. Lime favouring species such as Epipactis palustris and Vertigo -snails were present.

Old (beautiful and very informative) maps are used in Sweden when restoration is planned.

Portrait in snowy landscape...

Some areas were left intact as control areas. Removal of stumps and tussocks  were discussed...as well as logs on the nature trail.

I promised  to send for my Swedish colleague some photos of last autumn Eurosite trip of Flanders moss in Scotland. They had nice recycled plastic path elements easy to maintain and attach, not slippery ! The firm is according to notes Laint-German and contact person in Scotland was david.pickett (at)snh.gov.uk.

This is close photo of material.

...and landscape photo

After mosses and fens we admired some beautiful restoration of old-style wooded meadows and pastures near Rimbo. Here are Timo Pitkänen (from Turku University) and Leif Lindgren (from Metsähallitus Natural Heritage Services).

Quick walk through meadow in frost. The management method of this site was elborated this summer under restoration and the landowners decided that they respect history of old meadow, even though latest use of this area was pasture. Thus mowing it shall be !  The landowners (living in Skåne) are also applying this area to be private nature conservation area.

Big gnarl in oak. Swedish colleaques promised to send information about English litterature connected with wooded pasture restoration e.g. how to avoid light shocks.

Old decayed tree in pastures were piled in one part of pasture for enhancing biodiversity. The pile-area is so small that A-E special support is not diminished.

The vascular plants were difficult to observe at this time, thus we looked at some other species.  Xylobolus frustulatus, lohkonahakka, rutskinn, is threatened species both in Finland and Sweden. In Finland it is also specially protected species.

Maria Pettersson and Asser on field.

Tammenkääpä, Phellinus robustus, is threatened species as well. It has been met in SW Finland in Ruissalo and Katariinanlaakso.

In the middle you can see raidankeuhkojäkälä (Lobaria pulmonaria). I have met it in Finland regularly on elderly aspens and Pussy Willow (Salix caprea), but it seems to thrive also on cultural landscape old oaks.

 

In the working group meeting 18.11.2010 were discussed e.g indicator species publication (part of Natureship goals),  Swedish and Finnish A-E systems as well as innovative projects and innovative management methods.  We got some nice brochures from Sweden about machinery and management.

In generally it is clear that network of managenet habitats in this part of Sweden is much better than anywhere in Finland. Also the management quality and number of different stakeholders bind in the management seems to in higher level. It would be important to learn and copy  Swedish restoration experiences in Finnish hemiboreal zone. We dont have any managed fens and few wooded Quercus/Corydalis pastures in SW Finland.

Photos and text Iiro Ikonen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänä vuonna oli hottia ja hiostavaa Rekijoella ja Nikkalanojalla 07-08.08.2010, jossa yhdistys on hoitanut useiden vuosien ajan kuivahkoja rinneketoja ja -niittyjä.  Kukat olivat jo pääosin kukkineet ja maisema oli kulottunut. Paikalla oli 5 yhdistyksen aktiivia  ja koirat Juksu, Sihti ja Hertta. Homma sujui kiitettävän vauhdikkaasti jo kokeneiden koneenkäyttäjien ja pressunvetäjien toimesta. Kuvat puhukoon puolestaan by Iiro Ikonen ja Eija Hagelberg.

Työ alkoi Nikkalanojalta. Etualalla Mikko Paajasen Juksu -koira.

Nikkalanojalla tuntuu nurmikaunokki lisääntyvän vuosi vuodelta. Siemenet olivat myös nyt kehittyneet joten jatkoleviämistä odotettavissa.

Yllättäen paikalle lennähti harvinaisehko rinnehopeatäplä (Argynnis niobe).

Ahertajat työssään.

Nikkalanojan jälkeen vuorossa oli hieno Koskelan alue, jota Haalin kartanon Mirja Korvenoja hallitsee.  Heinää oli paljon, mutta onneksi kevyttä ja kuivanutta.

Juhdat Sanna ja Iiro. 

Helka Ikonen heinätyttönä.  Taustalla lehmätytöt, jotka tulivat maistelemaan heinää.

Heinillä hiehojen kaukalon...

Ihmiset, koirat, heinät, lehmät. Maisema katsoo ja kiittää meitä. Yö vietettiin perinteiseen tapaan piilopellolla. Hyvät kesänjatkot.

 

 

 

 

 

Hei kaikille blogia seuraaville perinnemaisemien ystäville. Olen joka vuosi nakannut nettiin kuvia matkoiltani Virosta ja tämäkään vuosi ei muodosta poikkeusta. Oltiinkin useilla matkoilla peräkanaa, mm. Teksin kevätretkellä Saarenmaalla, sekä sitten Häävi -projektin ja Metsähallituksen kanssa Pärnumaa-Viljandimaalla, perinnemaisemayhdistyksen kanssa kanoottiretkellä Vohandujoella ja vielä sitten oman porukan kanssa Muhussa. Kanoottiretkellä nuorin osanottaja oli 7v ja vanhin 76v. Lisätty blogiin 22.06.2010. Kuvat Iiro Ikonen, Jenni Kakko ja Eija & Kaija Hagelberg

Tämä kuvaa hyvin TEKSin kevätretkeä, vauhdilla uusia kasveja ja seikkailuja Viron kalkkiniityillä ja kalkkikivitörmillä. Etualalla kuvaan on saatu Üügu pangalla Muhussa toisen retkipäivän aamuna Keijo Luoto.

Tässä enemmänkin porukkaa heiluu svengissä tukka hulmuten.

Yhytin jauhoesikolla purppurakoisan (Pyrausta purpuralis). Toukka elää mintuilla (Mentha sp).

Muhun Mälän kylältä löydettiin 4 kpl Muhulle tyypillisiä pienikokoisia palokämmeköitä. Hieno löytö ja hieno laji !

Kukkahämähäkki on saanut kärpäsen palokämmekän suojissa.

Melkein joka askeleella oli jotain mielenkiintoista...

Rikkavuonankaali oli monille uusi tuttavuus.

Sorven niemen kärjessä oli tuulista, Jouni Saario esitteli siellä paikkoja.

Hullukaali kasvoi siellä rantavalleilla ilmeisesti luonnollisessa ympäristössään.

Rantatiellä luikerteli vastaan vaskitsa.

 Löydettin matkalta myös ristikukkaislaji, jota ei ainakaan Pohjolan kasvioista saatu kiinni.

Alvarialueen valkomaksaruohojen hillittyä punoitusta.

Ehkä hienoin perhoshavainto oli tämä ns. isoihin nokkospehosiin kuuluva kirsikkaperhonen. Näkemisen onni kesti vain hetkisen, mutta kuitenkin riittävän kauan.

Löytyipä Visandin hiekkarannoilta harjusinisiipikin ! Tässä kangasajuruohollla.

Harjusinisiipi koruna muiden jalokivien seurassa hiekkarannalla.

Rantatörmät täyttyivät ahokylmänkukista - tunnistaa veikot kiharapäisistä tukista.

Makrolla otin kuvan suola-arhosta (Honkenya peploides). Ilmeisesti itävät ovat samaa?

Meripiikkiputken lehtisiivet tulevat vanhojen jämien keskeltä kuin Feeniks -lintu.

Hiekkarannalle kiinni jääneet ruohonkorret tekivät UFO -kuvioita santaan.

Harvinaista rantakauraa !  Hmm. Jäikin aamupala väliin. Suomessa lajia tavataan vain parilla paikalla lounaisrannikolla.

Yhdistyksen nimikkokasvia ketonoidanlukkoa (Botrychium lunaria) löysin sekä Üügun pangalta Muhusta että Vilsandista. Vilsandin kasvit kasvoivat mereisimman rantavyöhykkeen takana.

Piti vielä nähdä kuuluisat Odalätsin lähteet.

Lähteen laidoilla kasvoi lähdesara (Carex paniculata).

Virossa lentää toukokuun lopulla runsaana karttaperhosen 1. sukupolvi. Toinen sukupolvi on mustanpuhuva eli perhosella on vuodenaikapolymorfisimia. Kuva Pääsnasta.

Pääsnan kylän omalta niityltä kuvattu tummakultasiipi (Lycanea tityrus) on good catch. Lajin esiintymisalue ulottuu Kaakkois-Viroon. Ei uskoisi kultasiiveksi ?!

Tässä sitten jo toista kesäkuun alun reissua eli Härkää Sarvista ryhmä ja Metsähallituksen ladyt päässeet  vuorostaan Viron laitumille kirmaamaan.

Muodostelma etenee. Mitä näkyy nyt ! Harvinainen perhonen vaiko valkoselkätikka?

Ei. Kyseessä on Viron Keskkonnaametin Pärnu-Viljandi osaston järjestämä kenttälounas. Paikkana on Nedreman lehtoniitty Pärnusta pohjoiseen. Virolaiset isännät pitivät meistä hyvää huolta - ohjelma oli erinomainen ja keskustelut antoisia ja ajatuksia herättäviä. On hienoa jos yhteistyötä voidaan jatkaa.

Nedreman lehtoniittyjen letto-osilla lenteli kaunis keltaverkkoperhonen (Euphydryas aurinia).

...sekä ruskoniittyperhonen (Coenonympha hero). Molemmat ovat EU:n suojelemia lajeja.  Ruskoniittyperhosta ei tavata Suomessa.

...sitten etsittiin haisukonnia hiekkakuopalta. Ruisunikko etualalla nuuskimassa.

Merenrannalla tutustuttiin lihakarjaan.  Hieno Viron Serengetinäkymä, Katjan viitta on kuin italowesternistä. Olispas Suomessakin vastaavia näkymiä.

Kokenut perinnemaisemamies Heikki Luhamaa näytti meille mitä hän on tehnyt maaseudulla vapaa-aikanaan.

Tässä ryhmäämme Pärnun Soomaalla. Heikki on saanut ManTran törrösarapaidan päälle.

Ihailtiin Virolaisia tulvaniittyjä Soomaalla, niiden laajuutta ja laatua...

ja Polvaan päin mennessä Koivan tulvaniittyjä.

Niin sitä lähdettin seuraavaksi Polvamaalle ja vuokrakanoottien kanssa matkaan, yli puolet 20 retkeläisestä Hertta -lapinporokoiramme mukaan lukien ei ollut koskaan melonut. Lähdettiin optimistisesti Viron nopeimmalle joenpätkälle Leevi - Süvahavva ja sieltä vielä Pääsnaan savusaunamme eteen. Matkan pituus oli noin 20 kilometriä vaan ei linnuntietä.

Eija luottavaisin mielin  tai ainakin ilmein!

Kaisa, Katja ja Artturi ohittaa.

Here we come Iiro, Terttu ja Jussi.

Maisemat olivat huikeat hiekkakivitörmineen, tulvaniittyineen ja vanhoine metsineen. Matkalla tuli vastaa useita kuningaskalastaija sekä 3 pikkuapolloakin nähtiin ! Yhden kerran pelastauduttiin täpärästi veteen pudonneelta sähkölinjajohdolta, yhden kerran jouduttiin kiertämään maitse majavan kaatama suuri koivu ja useita kertoja oltiin kiinni koskien kivillä ja risuissa - mutta kertaakaan ei kaaduttu !

Vanhaa Viron hiekkakiveä ! Jokiuomat ovat  paikoin olleet samassa paikassa satojen miljoonien vuosien ajan. Jääkausi ei paljon paina...

Kotkansiivet kurottelivat lehdoistaan paikoin joen ylle.

Tiina Pärnpuu ja Voomatkad oli järjestänyt hienon lounaan. Suosittelemme !

Seuraava päivä. Jenni Kakko hiekkakuopan reunalla.

Evästuokio Vastseliinan linnan raunioilla.

Vastseliinan linnalla kuvailtiin poikkimessinkiyökköstä (Diachrysia tutti).

Vastseliinan linnan esiintymislavalla Jenni ja koirat.

Hyvä poika, tässä kukka !

Polvasta mentiin jälleen perheen kanssa Viron halki Muhuun tähän kukkaloistoon. Fager är lien - niin kauniit ovat niityt. Tässä eniten arokurjenhernettä, masmaloaja ahopellavaa.

Mälan talolta (kuva otettu toukokuussa).

Niittomies Toivo Ikonen Mälan kylässä.

Koguvan tuulimylly, Jussi ja  Eijan kummityttö Jenni.

Hertta, Oiva, Helka ja Jenni.

Kämmekät kukkivat !

... tässä masmaloiden ja arokurjenherneiden keskellä Koguvan merenrantaniityillä. Hyvät kesät.   t.iiro

 

 

 

 

 

 

 

Hei vaan hyvä perinnemaisemaväki. Osallistuin tänä vuonna Trinet -projektin perinnemaisemiin ja lihakarjankasvatukseen liittyvään seminaariin Viljandimaalla. Seminaari pidettiin Vanaõue Puhkekeskuksessa, lisätietoa tästä kauniista Soomaan luonnonsuojelualueen kupeessa olevasta paikasta löytyy osoitteesta http://www.vanaoue.ee

Seminaarissa oli paikalla runsaasti maanviljelijöitä ja paljon hyödyllistä käytännön asiaa ja haastetta tulikin esiin. Ongelmat ovat tuttuja jo Suomesta: byrokratia, teurastus, ruhojen hävitys, eläinlääkärien hinnat, huono tukitaso. Kuvat ja teksti Iiro Ikonen

 

Maastoretkelle tuli mukaan nykyisin kansanedustajana toimiva Aleksei Lotman. Aleksei oli käyttänyt eduskunnan toimintarahoja luonnon monimuotoisuutta edistävän peltojen hoito -esitteen tekoon.

Annely Kuresoo, Sve-Olof Borgegård, Anton Gazeenbek, Gunnar Sein, Janis Reihmanis, Aleksei Lotman keskustelun pyörteissä.

Osa heinäpaaleista säilytettiin ulkona läpivuotisesti, mikä voi pilata pintakerroksen ja heikentää tuotannon laatua. Sven-Olof huolissaan. Ruotsin WWF:llä on paljon kokemuksia niittylihatuotannosta ja he ovat aloittamassa uutta projektia "Meatball".

Peuraaitauksessa olevia ylämaan veitikoita. Nämä lähtevät lähiympäristön perinnemaisemille heinää jyrsimään loppukeväällä.

Nyt voit suudella kättäni sä perinnemaisemain prinssi.

Lillin useamman sadan hehtaarin laidunniityt ja kesannot Latvian rajalla.

Isäntä kertoo kokemuksistaan perinnemaisemien hoidosta Virossa.

Menin Pääsnan kylään viikonlopuksi seminaarin jälkeen, tuli heitettyä savusaunan luonan talviturkki ja karvahattukin pois illan mittaan. Joella meni ohi 350 kanoottia, kajakkia, kumivenettä, ruuhta, venettä ja öö...jotakin. Eli Vohandujoen kanoottimaraton. Hauskaa piisasi ja kommentteja lenteli puolin jos toisinkin.

Kyllä takapirullakin on emäntänsä ! Kaval Ants - Vanapagan- Meeri