Oli vari tulossa ja loma päällä joten luonnollisesti ajaa pärryytelin kohti Viroa ja Muhua. Nykyään voi lipun ostaa suoraan Virtsu-Kuivastu –välillekin netistä.  Viikinki vei klubilaisen edullisesti kohti Tallinnan satama. Auton mukana kulki pyöräni ”Kulkuri” ja tavoitteena tutustua Muhun pyöräreitistöön ja käydä Länsi-Saarenmaan alvareilla katsomassa täpläverkkoperhosen lentoa (Melitaea cinxia). 

Täti oli viettänyt Muhulla jo 6 vkoa ja auttelin vähän siivoustöissä;  poltettiin keväällä raivatut kriikunat, raivattiin vähän lisää ja kunnostettiin ovia ja ikkunoita sekä niiteltiin pihapiiriä. Punaiset Muhun perunat olivat itäneet hyvin Kaakkois-Virosta saatujen härkäpapujen kera.  Muhu ja Saare ovat luonnontieteellisessä mielessä suomalaiselle paratiisi kalkkikasveineen, haittapuolena ovat saarella punkit ja niissä runsaana esiintyvä borrelioosi -bakteeri.  Tässä kuvia matkalta, joka oli jälleen kerran vertaansa vailla. Muhun pyöräretkien lomassa saattoi hellettä viilentää ”Juu Jääb” –festivaalissa Nautsessa (upea jazzkuningatar Pascal von Wroblewsky), Päddasten kartanossa ja Kuivastun sataman baarissa. Kuvat by Iiro Ikonen 27-30.6.2009.

Neidonkielet näkyivät.

Hirvenkelloja löytyi Päddasten tieltä (Kuivastu-Päddaste).

Hohtosinisiipi heinäratamolla Mälassa.

Niittyperhoskorut täydensivät niityn väriloiston; idänniittyperhonen.

Verikurjenpolvilla ruokaili ahkerasti sinisiipiä.Tässä lehtosinisiipi tai punatäpläsinisiipi.

Pikkusinisiipi lensi alvareilla runsaana. Laji on Suomessa perin harvinainen.

Tämä lihansyöjä on pitkälehtikihokki.

Ahokylmänkukat olivat valloittaneet Länsi-Saaremaalla Vilsandin ls-alueen rantavyöhykkeen Saaren puolella.

Huomaa "Kulkurin" vieressä sydämenmuotoinen kangasajuruohotupas. I love Saare !

Tagamoisan lehdesniityiltä löysin 1 kpl punavalkkuja. Kuvahan siitä piti saada....

...ja sitten löytyi etsinnän pääkohdekin - kirjopapurikko !

Tutustuin perhoslinjalaskentaan Anu Tiitsaaren johdolla, kuvassa Atlan täpläverkkoperhonen (huomaa täplärivi). Laji oli Atlassa opettelemassa lentoaan: sen toukat elävät nuorina laumoissa seittiteltassa.

"Täplis" sivukuvassa ketokäenmintulla.

Sinivatulla komean ja tuoreen näköinen angervohopeatäplä.

Tämä kaveri ilmestyi viereen imemään mönjää mudasta ja lähti yhtä kiireesti kuin tulikin. Eli haapaperhonen !

Hmm. Olisikos tädykeverkkoperhonen...laji puuttuu Suomesta.

Eräs Viron hienoimmista ruohoniityistä on mantereen puolella  Matsalun luonnonpuistossa Saleveren Salumäellä. Ruohoista värin tekivät tässä runsaana oleva masmalo, muita lajeja mm. sikoangervo, loistotädyke, verikurjenpolvi ja ratamot.

Vuoden eräs odotetuimpia tapahtumista on minulle pikkuapollon (Parnassius mnemosyne) lentoonlähtö. Laji lentää pihapiirimme ympäristössä Myllyojan notkossa ja historiallisella kylätontilla seuraillen tarkasti pystykiurunkannuksen esiintymistä. Tänä vuonna lento alkoi 29.5 ap muutaman yksilön voimin, 30.5. oli kylätontilla jo 4 yksilöä näkyvissä yhtäaikaisesti ja Myllyojallakin lento oli kohtuullisen runsasta. Sitten hellepäivänä helluntaina 31.5. lento "räjähti" ja sekä Myllyojan että Häävälän paikoilla näkyi jo toistakymmentä yksilöä samaan aikaan lennossa. Häävälän eteläpuolisella kesantopellolla oli paritteluintoa vielä iltamyöhällä ja perhosten määrä oli mielestäni korkeinta luokkaan mitä Halikossa olen tähän mennessä nähnyt. Laji lentää vain auringonpaisteisella ilmalla, pilvistä ja tuulista se ei pidä. Nimi apollo tarkoittaakin valon jumalatarta. Kuvat Iiro Ikonen

Tässä tarinan päähenkilö.

Tässä aavistuksen ryppysiipinen vastikään kuoritunut koiras.

Kuvaillessani 30.5 Myllyojalla näin miten koiras "napautti" vastikään kuoriutuneen naaraan maahan ja heti pari kietoitui yhteen lemmenleikkiin.

¨

Tässä muutama minuutti kopautuksen jälkeen löydettiin jo yhteinen asento. Koiras raukean oloisena alhaalla.

Kävin syömässä ja kun tulin vähän yli tunnin kuluttua takaisin oli koiras jo muovannut naaralle kitiinisen siveysvyön keskiruumiin alle - ja lähtenyt paikalta kohti uusia seikkailuja.

Niittyjen mikromaailmassa on todellista taistelua elämästä ja kuolemasta, niittyjen "kauniit ja rohkeat". Tässä on hämähäkki saanut saalista.

Metsäkurjenpolvet olivat jo osin auenneet, niille on tiensä löytänyt juomujäärä.

Tämä ludelaji näytti viihtyvän aukeamattomilla metsäkurjenpolven nupuilla.

Kärpänen etsi mettä puna-ailakilta.

Tämän rakastuneen parivaljakon naaras oli varmaan saanut kukan lahjaksi.

Mustakonnanmarjan kukat olivat myös auki.  Ne erottuivat hyvin Häävälän jokivarressa.

Mansikkakirjosiipi nurmipuntarpäällä.

Ehdoton 1-mesikasvi pikkuapollolle on Halikossa metsäkurjenpolvi, mutta sen ollessa vähäinen laji istahtaa voikukalle tai leinikeille.

Hei kaikille. Tässä jo perinteisiä kesänaloitusterveisiä Virosta Muhun saaresta ja Saaresta, jossa vietin tänäkin vuonna viikon ajan perhosia ja kasveja kuvaillen. Kuvat Iiro Ikonen 19-21.5.2009

Kalkkivaikutteisten niittyjen räjähtäneen kukkaloiston ehdoton ykkösväripommi on masmalo.

Kevätkuva Mälan kylästä.

Tielle tuli tuohon, kissantassu ja linnunruoho.

Swingit sikojuurella.

Lettoniityiltä meren äärellä viihtyy laji, joka Suomesta puuttuu - metsähiipijä.

Hammasjuuri väritti Kübassaaren lehtoa.

Suurikokoisten keto-orvokkien kevätvaellus Kübassaaren merenrantavalleilla oli näyttävä spektaakkeli.

Kimalaisorho tuoksui Üügulla. Missä te ootte te pistiäiset?

Jauhoesikkojen ja raatteiden väriloistoa letolla.

Tunnistattehan tämän parivaljakon?

Lentoon lähdössä.

Tässä lennonjohtaja soikkokaksikolla.

Keltaniittyperho masmalolla.

Nämä korennot olivat vallanneet Pädasten niityt.

Mustatäplähiipijä oli myös jo Pädastessa lentofiiliksissä.

Omenapuut kukkivat, taustalla Vladimirovits T-25.

Metsähallituksen koordinoiman PerinneElon työryhmä vieraili tällä kertaa Länsi-Turunmaan perinnemaisemilla ja tulevilla sellaisilla. Seilin saaressa meille esiteltiin mm. varsin järein toimin toteutettavaa peruskunnostusta - mutta tällaisetkin hoitomenetelmät tulee olla mahdollisia siellä missä ympäröivästä luonnosta löytyy potentiaalia hienon perinnemaisemakokonaisuuden elpymiseen. Ja tämä on tilanne Seilissä. Aluksi Turun yliopiston asemanhoitaja Jari Hänninen esitteli meille itse saarta - sen historiaa ja rakennuksia, sekä Turun yliopiston tutkimushankkeita saarella.

Ryhmämme yöpyi Nauvon Gammelgårdissa ja seuraavana päivänä retkemme suuntatui mm. Lenholmin tammihakaan ja Pexorin kenties tulevaan tammihakaan. Alla olevin kuvallisin terveisin, Kimmo (Yhdistyksen varajäsen PerinneElossa)

PerinneElon porukka kävelemässä kohti Seilin saaren päärakennuksia, jotka nykyisin ovat Turun yliopiston (Senaattikiinteistöt) omistuksessa. Ympärillä olevat niityt tulevat tänä kesänä laidunnuksen piiriin.

Seilin kirkko ja alla kaunis näkymä kirkkomaalta.

Vanhempi tutkija J. Pykälä lähestyy vanhaa lehdestettyä metsälehmusta silmä tarkkana. Ja löytääkin uhanalaisen rupijäkälän...tosin kuvaaja ei enää ole varma onko alla oleva jäkälä juuri se uhanalainen vai ei =)

Tästä raivautuu lehto. Maapuita on reilusti.

Kaakkoiskulman merenrantaniitty tulee taas n. 10 vuoden tauon jälkeen laidunnuksen piiriin. Kipaisin pikaisesti niityn puolella ja avoimemmilta kohdilta löytyikin etsimäni käärmeenkieli. Morjenstus sullekin.

Haavan kainalossa sinnitellyt kevätesikko katselee avartanutta maisemaa ja suunnittelee sinne muuttoa jälkeläistensä kanssa

Aseman länsipuolella myös raivattu voimakkaasti vanhan niityn ympäristöä. Ensimmäisinä vuosina (alueen siistimisen jälkeen) aluetta niitetään ja sen jälkeen tälläkin kohteelle tulee laidunnusta. Ympäröivät niityt ovat monilajisia, joten maaperän siemenpankin lisäksi reuna-alueiden niityt tarjoavat otolliset mahdollisuudet alueen kehittymiseksi hienoksi niityksi.

Lähialueella kukkivat mm. mäkilemmikit...

Ja mantereen asukille harvoin nähtävä mäkilitukka

Ja tässä litukan lehdet

Ramalina sp. ja taustalla ryhmän majapaikka Gammelgård Nauvossa.

Hannele hurmaantui perjantain retkikohteestamme - Lenholmenin valkovuokkomerestä!

Lenholmenistä avautuu myös hienot rantaniittymaisemat. Maarit  tähyilemässä lintutornissa.

Tammen rungoilla kasvaa useita harvinaisia jäkäliä. Tässä joku niistä.

Viimeinen kohde oli Paraisten Pexorin tammea kasvavat saarekkeet ja niemekkeet peltojen keskellä. Mukaan saimme oppaaksi Kaj-Ove Petterssonin (mies ruutupaidassa). Joka näytti meille "loppuhuipennukseksi" läheisen mäkirikkoesiintymän.

Tiistaina 28.4. saimme vieraaksemme HAMK:in Evon yksikön ""Tulen käyttö metsän ja luonnon hoidossa" opiskelijaryhmän. Alkuiltapäivästä vierailimme yhdistyksen vuoden 2006 kulotuskohteella Paimion Vähäjoen varrella. Myöhemmin iltapäivällä saavuimme Osmo Nurmen omistamalle jokivarsiniitylle Salon Vaskiolle, jossa päästiinkin sitten tosi toimiin.

Kulotettavan niityn itälaidalla oli jyrkkä rinne jonka laidalla kasvoi katajaa ja kuusia.

Länsiosa oli teknisesti helpompi, eikä paksua heinääkään ollut yhtä paljon kuin itäosissa.

Arto kärrää varusteita pelipaikalle

Helena virittää tuuliviirit. Viireistä voidaan nähdä tuulen nopeutta ja suuntaa. Laakso-oloissa tuuli pyörii eri tavalla aukeisiin paikkoihin verrattuna.

Turvanamme oli kellupumppu, jolla saatiin nostettua vettä Kuusjoesta.

Ja tässä letkut vedettynä ylärinteen metsikköön.

Evon opettaja Henrik Lindberg opastaa kulottajia illan ohjelmasta. Vasemmalla maanomistaja Osmo Nurmi.

Kulotettava alue rajataan läheisestä metsästä huolellisesti kastelemalla.

Katajien kostutustuskäsittelyä...

Vaaravyöhykkeellä ollut kuusi kasteltiin myös huolella.

Ja sitten olikin H-hetken aika. Puhelu pelastusviranomaisille on tehty joten nyt voidaan sytyttää kulo!

Kuiva ruokohelpi roihahtaa hyvin tuleen.

Niitynomistaja sytytyspuuhissa.

Arto ja sytytin-tohotin.

Niityn ylälaidalla heinikon seassa sinnitteli  muutama kevätesikko

...ja tästä tulee keväthanhikki.

Illan päätteeksi kävimme läheisellä, Osmon 30 vuotta niittämällä niityllä. Jatkuvasti niitetty niittoniitty on varsinainen harvinaisuus Suomessa!

Alla vielä arkistojen kätköistä muutama makupala 2006 vuoden kulokohteelta (jolla vierailimme alkuiltapäivästä) ja verrannekuva, miltä alue näyttää nyt

Paimion Vähäjoen niitty 26.4.2006 kello 17.

Paimion Vähäjoen niitty 26.4.2006 kello 19.

Paimion Vähäjoen niitty 28.4.2009. Vuoden 2006 kulotuksen jälkeen niittyä on laidunnettu sopivalla laidunpaineella. Eläimet ovat lisäksi "karsineet" puuston alaoksia ja pitäneet kursissa pajuja, tehden maisemasta avaramman. Kulotettu ja laidunnettu alue alkaa myös vihertää huomattavasti hoitamattomia alueita aikaisemmin.

Kiitos vielä Evon kulopoppoolle - oli oikein opettavainen keikka!

T. Kimmo

Tässä pikainen tusina kuvistani:

Tuosta pitäisi tulla laidun...

Mistähän aloittaisi, tuumii Kimmo.

Iiro vauhdissa...

... ja Eija.

Voima(saksi)mies Olli raivaa.

Anni kantaa.

Ilona valvoo työmaata.

Haketta syntyy.

Emmää mittän tehny...

Hyvinhän se palaa, Sami ihailee.

Iiro hillitsee.

Kimmo dokumentoi.

Kuvat: Keijo Luoto (koivuharju.vuodatus.net)

Hei vaan talkooväki ja muutkin. Jatkan omalla kuvasaaliilla siitä mihin Kimmo jäi. Oli sen verran työntäyteistä että en ehtinyt kaikkea kuvailla, mutta jotain kuitenkin kuvailin ja tässä näitä kuvailen. Talkoot jatkuivat myös myöhään yöhön ja saatiin vielä suuret risukasat pellolla poltettua. Tosi onnistuneet talkoot auringoisessa hengessä, kiitos kaikille osallistujille hyvästä panoksesta meidänkin puolelta. Kuvat Iiro Ikonen, Iirosta kuva Eija H.

Ensimmäiset sinivuokot kukkivat jo lämpimällä kallioreunuksella raivausalueella.

Yhtään auennutta pystykiurunkannusta ei vielä löytynyt mutta lähellä ollaan. Tämä nuokkuja oli pisimmällä. Blogista tsiigasin että v. 2007 oli jo 16.4. täysi kukinta päällä.

Pensaikon sisällä kukkimiseen ryhtymistä aprikoi myös kaunis ja myrkyllinen näsiä. Lönnrotin Flora Fennicassa todetaan: " Koko kasvi sisältää erin-omaisen kirpeyden, liiatenki marjat. Kuusi marjaa ovat tappaneet koiran".

Mr Härjämäki in action.

Jarno tuli hakettimemme kanssa ja 5 kuutiota tuli ainakin. Tehokasta puuhaa !

Tässä talkooväkeä patiollamme. Edessä talkookonkari Keijo.

Tässä Jarno ja Mäntsälästä asti saapuneet, Olli ja Leila. Taustalla Sami ja Minna.

ja Minnan sisko Jonna.

Mia ja Mikko ja kevään kaunokainen Ilona.

Ilona naposteli heinää. Hyvää oli, kannatti tulla käymään.

Kulomeininkiä väliajalla. Etualalla Arto Tuominen.

Hosaajat Kimmo ja Sami.

Ja sitten poltettiin risuja kynnöspellolla. Mukaan liittyi Jarmo Peltola.

Iltasella saattoi jo vähän hengähtää olusen äärellä, voiton puolella jo. Kuvassa Mia, Iiro, Jarmo.

Tuliharjainen Fenix lähettää terveiset tutuille.

Hei vaan!

Lankalauantaina vietettiin erityistukikohteemme laajimman osan ensimmäisiä raivaustalkoita. Paikalla kävi talkoiden jossain käänteessä 17 innokasta perinnemaisemien hoitajaa! Kaunis kiitos kaikille!

Tässä alla talkoiden kuvasatoa.

Jatkossa tulemme luomaan alueelle omat nettisivut ja blogin, jonka välityksellä haluamme opastaa myös muut yhdistykset talkoisiin perinnemaisemiemme parhaaksi. Haluamme osoittaa, että kulttuurimaisemien kunnostus on hauska lisä kohentamaan niin, kuntoa, kulttuurimaisemia kuin yhteisöllisyyttäkin. Haastamme oheisten kevätkuvien innostamina kaikki mukaan! Lisää kuvia tippuu varmaan muiltakin talkoolaisilta! Hyvin pääsiäisterveisin, pj. Kimmo

Niityn kallioilta katsottuna maisema näytti tältä 2 vkoa sitten. 27.3.2009

Samalla kalliolla reilu 15-päinen talkoojoukkiomme lankalauantaina 11.4.2009

Eija evästi talkoojoukkoa töihin. Etualalla kotiniityllään Ässä tässä moi, ja toinen koira Peppi 13 v.

Niityn moottorisaha"miehet" Eija ja Kimmo käynnistelemässä sahojaan.

Ja täsä työnäyte!

Tammet esiin!

Iiro raivaussahan varressa. Ylimääräiset haavat saavat kyytiä. Kylätontin vanhat kirsikat ja humalat sen sijaan jäävät pystyyn.

Tuomenoksia haketettavaksi.

Rautalan systerit raivaamassa keskellä umpeenkasvaneinta niittyä. Kyllä tästä vielä hieno niitty tulee, uskokaa pois!!!

Raivatut puut raahattiin haketuspaikalle. Nuorempaa, tulevaa perinnemaiseman hoitoväkeä rattaissa :)

Dodiin. Yhdistyksen omistama haketin saapuu paikalle.

Puukasa odottamassa haketusta.

Eka puu hakkuriin!

Ja lisää sisään...kunhan ahkera talkoilija-Anni ei ny vaan menis mukana...

...no juu..mut hienoa jälkeä syntyy! Suuret risukasat muuttuvat pieniksi muurahaiskeoiksi!

Kerkontien päähän syntyi myös komea hakekasa. Tästä saa kuka tahansa hakkeen ystävä hakea hyvää haketta kotopuutarhaan. Männyn neulasia sisältävä hake häätää nimittäin hyvin mm. porkkanakemppejä ja muita tuholaisia, männystä erittyvien terpeenien vuoksi!

Seuraavaksi myöhemmin iltapäivällä kuivannut heinikko innoitti pyromaanit vauhtiin! Lämmin päivä oli kuivannut heinikon kulotettavaan kuntoon! Ja mitäs tapahtuikaan. Lankalauantain kulo muodosti kauniin sydänkuvion heti alkuun =)

Kylätontin keto sai kulokäsittelyä laajemminkin.

Kulo etenee...

Arto kulovahtina, kera hosan.

Kulo ja kulovahdit.

Ja sitten vielä valtakunnaliseen kevätseurantaan muutama makupala omalta alueeltamme. Ihanan lankalauantain kunniaksi alueen liepeillä livertelivät peippo, taivaanvuohi, kiuru ja punakylkirastas

...ja leskenlehti kukki tienpientareella

...sinivuokko aveli terälehtiään...

...valkovuokot sanoivat...:"täältä me vielä nousemme"

Ja talojen ja latojen seinustoilla päivää paistattelivat...

...neitoperhoset...

..nokkoperhoset ja sitruunaperhoset, jotka eivät nyt linssin eteen osuneet!

Si-si. Minä taisin olla kevään eka sisilisko! :)

Iloa ja alkukevään aurinkoa kaikille! t. Kimmo

Kävin aika lailla pikapäätöksellä Pääsnan kylää katsomassa viikonloppuna. Lähdin tuttujen kanssa lauantaipäiväksi lähistölle pilkille Räpinaan Peipsin laajentumaan Lämmijärveen. Ilma oli kaunis ja iltapäivällä aurinko suuteli mukavasti .  Rehevässä järvessä oli kalamiehiä pitkin järvimaisemaa pilvin pimein.  Huristeltiin autolla järven jäällä, välillä piti pitää talla pohjassa ettei olisi jääty kiinni.

Lähtö oli klo 7:00. Ilmoittautuminen rajavalvojalle ja sitten kohti venäjän rajaa. Tässä aamumaisema järveltä.

Tässä sitten saalista: särkiä, ahvenia, kiiskejä, pasureita.

Tässä lähikuva saaliista. Pilkkijöitä oli sen verran paljon että Viron valtio voisi maksaa biomanipulaatiolisää ravinteiden poistosta. Toisaalta keväämmällä taitaa moni pilkkijä jäädäkin autoineen järveen. Sen verran raisua meno oli.

Mökkinaapuri Ants ja Meeri leivittivät ja paistoivat kalat. Ja oli muuten iso särki hyvänmakuista vaikka aavistuksen ennakkoluuloinen olinkin. Syö särkeä - se kasvattaa järkeä. Virolainen kaveri Aivar sai 10 kiloa kalaa, ja siitähän taitaa jo viikoksi riittääkin...Antsilla oli myös syntymäpäivä, jota asiaankuuluvalla hartaudella vietettiin. Ei ole hullu midagi.

Tässä kuva talvimaisemista. Pääsnassa oli - uskomatonta kyllä - hankikanto. Olisi ollut retkeilijän unelmakeli, mutta ei ollut aikaa jäädä lomailemaan tämän pitempään. Pari vuotta aiemmin samaan aikaan oli lumetonta ja pelloilla lensi töyhtöhyypät.

Tässä on Antsin uusi koira Bimbo.  Yritin selvittää mikä hän on koiriaan ja arvelen että hänessä on kaukasianpaimenkoiraa !  Bimbo raahasi pihalla hirvenjalkaa tyytyväisenä.

Kiva kun on talviset maisemat Lounais-Suomessakin! Tässä muutama makupala Laitilasta, vuoden vaihteesta ja tammikuusta. Toivottavasti talvi vielä jatkuis - on nämä valkoiset maisemat niin harvinaista herkkua meille etelän asukkaille!

T. Kimmo

Vanha kiviaitaa, Laitila Valkon kylä.

Kuurankukkaset kiviaidalla.

Sarkojärven rantaniitylle nousi loppuvuodesta tulva ja lopulta pakkaset jäädyttivät niityn peilikirkkaaksi kentäksi. Laitila Vaimaro.

Kotikulmien jättikataja vuodenvaihteessa (puhelinpylväs toimikoon mittatikkuna) =). Laitila Valko.